torstai 28. elokuuta 2014

En vaan ymmärrä.

Mä en tiedä mitä mä teen.
Tänään 600kcal. 
Tää tulee varmasti menemään ohi, tiiän ettei oo näin helppoa.
Mut se mikä mua pelottaa on se, etten enää "päätä", että tänään en syö.
Se vaan välillä tapahtuu.
Kun on paha olla.


En edes oo varma, mikä mulla on huonosti.
Välillä vaan tulee tällänen olo.
Ei sais, kirjotukset eessä.
Tiiän kyllä sisimmässäni, että tän blogin
kirjottaminen ei auta siinä mitä mun pitäisi olla.

Tänään olin painitreeneissä (joo, uus harrastus).
Täytyi yhessä välissä pitää taukoa, kun meinasin pyörtyä ja oksentaa.
Vittu, yks päivä vähemmillä ruuilla?
En mä voi olla noin heikko.

En ees tiedä enää millanen haluun olla.
Yritän olla ruokkimatta laihuusihannettani, 
ja poikaystävä (sanotaan sitä Kullaksi) on koittanu saada mua tavottelemaa
tervettä, lihaksikasta ja vahvaa kehoa.
Mä yritän katsoa peiliin ja olla iloinen mun hartialihaksista
 ja reisilihaksista ja pyöräistä pakaroista.
En vaan voi sille mitään.
Mun mielestä se ei ole kaunista.



keskiviikko 27. elokuuta 2014

Here I am again

Huh, melkein vuos on kulunu edellisestä postauksesta.. Mitä mulle siis on käyny?
Totta puhuakseni löydän itteni taas samasta jamasta ku vuos sitte.
Paitsi että painan nyt n. 60 kiloa.
En tiiä, oon toisinaan ihan tyytyväinen itteeni, mut joku vaan haluaa mun lopettavan syömisen.
 
Oon hakenu psykallekkii hoitoo, öö 10kk sitte ja parin kuukauden päästä pitäis nähä oma psykologi. Kiitti hei, enhän mä täs oo ku muutamaa kertaa hajonnu ja ollu kallion reunalla.
En kuitenkaa vois tehä itelleni mitää peruuttamatonta, koska nykyään mulla on ees yks syy yrittää, nimittäin poikaystävä.
Se tietää jokaikisen asian musta mitä en oo paljastanu kellekkää.
 
Mutta miks siis kirjotan tänne taas?
Kuukauden päästä on mun tän syksyn kirjotukset ohi, ja samaan aikaan porukat lähtee kolmeks viikoks ulkomaille.
Enhän mä voi olla käyttämättä sitä.
Plus, että nyt on mahollisuus kokeilla tasasta dieettiä, aattelin 5 kertaa päivässä max 100kcal annoksia.
Toimii varmasti paremmin ku porukoiden kanssa ollessa yks iso ateria päivässä.
 
Nyt kuitenki koitan syödä fiksusti kuukauden, koska en tosiaan aio kusta kirjotuksia tän takia.
 
En kuitenkaa voi antaa olla, tahon tuntea taas itteni tyhjäks, sytyttää tupakan myrskysäällä ja nauttia savusta.
Niinku keväällä, kun olin pariin otteeseen viis päivää syömättä mitään.Tahon taas kuulla ne sanat "sä alat olla jo liian laiha" mun poikaystävän suusta. Tekeeks se musta huomionhakusen? Ehkä, mut muuten en pysty tarpeeks näyttämää tätä oloa.