Tiiättekö sen tunteen, kun kattoo ympärilleen,
ja kaikki keitä näät, on kauniimpia
onnellisempia,
laihempia kun sä?
Eilinen Serena päivä oli yhtä helvettiä.
Näin muutaman täydellisen kropan.
Niitten vieressä seiso aina täydellinen miehen kroppa.
Ja mä olin yksin.
Mut se mikä teki kipeetä, oli tajuta, että myös kaikki ne "ei-täydelliset" kropat
näytti paremmilta ku minä.
Kaikki tää pisti mut taas miettimää itteeni.
Vuos sitte olin Serenassa exän kanssa, enkä mä silloin ajatellu näin.
Olin oikeesti onnellinen ja mulla oli sielä hauskaa.
En mä oikeen tiiä mihin mä tällä pyrin, mut exän aatteleminen saa mut aina tuntemaa itteni tosi yksinäiseks. Kun erottii kesän alussa, aattelin vaan että elämä on nyt hetken "tauolla". Kohta mä löytäisin jonku uuden ja voisin taas jatkaa onnellista elämää. Tottakai mä löytäisin elämänkumppanin täs iässä, ihan ku molemmat siskotki.
Mut sitte ku alan ajattelemaa, maailma on täynnä nelikymppisiä sinkkunaisia, jotka ettii epätoivosesti jotain. Mitä jos mä jään sellaseks?
Inhoon olla yksin.
Näin toissayönä unta että ihastuin.
Enkö vois vaan nukkua ja toivoa että nään unta uudestaan?
Tää postaus oli nyt ihan päätön, mutta halusin vaan päästä valittamaa oloani johonki, anteeks siitä.
Ei varmasti kaikki "ei-täydelliset" kropat ollu kauniimpia kuin sun. Mä en voi uskoa että noilla luvuilla olisit yhtään liian epätäydellinen.
VastaaPoistaÄläkä pyytele anteeks mitään mitä kirjotat tänne, sunhan blogis tämä on :)
Jään seurailemaan
Voi apua piristitpä mua kovasti :) Kiitos siitä :)
Poista