Where's my Mr. Big?

Tulin tänään kotiin tosi aikaseen kokeesta. 

Katoin viimiset pari jaksoa Sinkkuelämän kuudennesta kaudesta.

Sen jälkee muhun iski ihan tajuton haikeus.

En oikeen ees tiedä mihin.

Elämää. Ja rakkautee.

En tiiä, kuulostaa varmaan tosi tyhmältä.

Mut silti, kaipaan sitä tunnetta kun haluu tehä kaikkesa toisen puolesta.

Tai olis edes joku mihin pistää ittesä likoo.

Tahtoisin vaan lähtä jo maailmalle, New Yorkiin, Pariisiin, Roomaan.

Minne vaan.

Alottaa alusta. Työskennellä vaikka jossain kahvilassa.

Ja tavata sielä sen elämäni rakkauden.

Oon ihan toivoton romantikko.

Siks en vaan kestä olla yksin.

Itkettää kun tajuaa, että oon ihan samas tilanteessa ku kaks vuotta sitte.

Oon yksin.

Ja tuntuu, etten voi ikinä tavata ketää täältä mun kotikaupungista.

Pakko päästä jonnekki keikoille.

Sielä tapaa ihmisiä.

Toivottavasti.

Oon nyt siis aivan koukussa Sinkkuelämään.

Romantiikan lisäks se on maailman parasta thinspoa!

Oon nyt aivan ihastunu Carrieen. 

Sen vaatteet ja kroppa.

Jos joskus oon tollanen, niin voin olla tyytyväinen!

Kunhan höpisen

Dieetti ei sovi koeviikkoon.
Olin eilen kuolla väsymyksestä, ja siks aloin syömää. Tiiän, tekosyitä, taas. Mutta koulu on ollu mulle aina tärkee, kun se on ainoa asia jäljellä missä oon hyvä. Ja mitä varten mä yritän laihuttaa? Että voisin olla onnellinen ees joskus ja tiiän etten tulis ikinä sitä olemaa jos antaisin itteni repsahtaa koulun suhteen.

Eli aion siis syödä koeviikon ajan normaalisti.

Ja on tässä ihan ideaaki: oon viime viikon aikana ollu syömättä mitään herkkuja, joten enää ei tee edes mieli. Huomenna tulee täyteen viikko, joten uusi tavoite seuraavaks viikoks: ei leipää.
Nyt siis seuraavan viikon ajan saan syödä kokeiden takia periaatteessa miten vaan kunhan en syö herkkuja tai leipää. Voin viikon vierottaa itteeni leivästä ja syyä tilalla jotain muuta. Sitten oon toivottavasti päässy irti mun paheista ja voin alottaa ens keskiviikkona laihutuksen kunnolla.

Toivon niin että onnistuisin vihdoin... Naurettavaa yrittää aina vaan uudelleen vaikka aina epäonnistun. Toisaalta saan toivoa kun aattelen että keväällä olin yrittäny kans alottaa miljoona kertaa onnistumatta ja sitte bäm yks kerta se oliki menoa ja sain oikeasti painon alas. Ehkä se vielä tulee taas kun aika on oikea.

Ainiin ja hei oon saanut taas uusia lukijoita! Ihmeellistä että teitä on jo 10. Hassua. Mutta tervetuloa vaan ootte kaikki tosi tärkeitä!

Ja vielä lisäys että sori kun nyt on tosi tylsä teksti vaan kun näpyttelen kännykällä niin en saa tehtyä mitään hienoa. Halusin silti tulla vaan jakamaan ajatuksiani :)

Antakaa lomaa pliis

Mua väsyttää. Aivan saatanasti.
Mutten pysty nukkumaa.
En jaksanu tänää lukea ollenkaa filosofiaa tai enkkua, ja matikkaaki vaan pari laskua.
Ahistaa.
En halua olla huono.
En kuitenkaa oo nykyään hyvä enää missää.
En ees laihutuksessa.
Tuntuu että koko muu perhe on yhtäkkiä keksiny alkaa laihuttaa.
Miks ne pystyy siihin mut mä en?

Ja ainii, toinen isosisko on raskaana, niiden toka lapsi.
Ainut mitä pystyin ajattelee et kohta en oo enää se pullein sisko.
Voisinko olla enää kamalampi?

55,9kg

Otsikko kertoo..
Ihan hyvin on siis squeezy lähteny käyntiin, vaikka tänään söinki vähän ylimäärästä.
Ja jotenki tunnen oloni ihan törkeen isoks.
Eilen kaikki oli ihan hyvin, mut nyt tuntuu että tursuan kaikista vaatteista yli ällöttävänä ihrakasana.

Tuntuu kuitenki samalla, etten voi näännyttää itteeni totaalisesti just koeviikon aikana. Tänääki tuotti niin paljo vaikeuksia kokeisii luku kun ei ollu energiaa.. Enkä haluis olla huono... Haluisin onnistua ees jossain.

Mitä sitte vaikka koulu kärsiski jos vaan muuttuisin laihaks?

Squeeeeeeeez

Alotin tänään sen Squeezy-dieetin. 

Se juoma mitä siitä jauhosta tehdään, on aivan saatanan pahaa. 

Siks en oikeen viiti juua niin paljon ku pitäis.

No, aina vaa parempi. 

Ja nyt ei tarvi viikkoon syyä kotona ruokaa.

Dieetistä pitäis tulla n. 800 kcal päivässä.

Tän lisäks mun pitäis syyä koululounas "että saan tarpeeks kaloreita enkä herätä huomiota."

No, en siis luonnollisestikaa syö siellä.

Ja muutenki ton pakkauksen pitäis kestää 3 päivää, mut tehään systerin kans 2x3 päivää, koska siltä oli viimeiks jääny kolmesta päivästä tosi paljo yli tota jauhoo.

Eli siis jos nyt oon ymmärtäny oikein, pitäis tulla n. 400kcal päivässä miinus kaikki mitä en saa alas kurkusta.

Se on siis oikeesti tosi pahaa :D

Ja painosta sen verran, että tänään aamupaino oli 57,3. Se on ihan fine, kun pari viikkoa sitten se käväs jo 59:ssä, ja eilen illalla söin mahan ihan täyteen, eli toi oli nyt tän hetken "maksimipaino".

Toisaalt olis kiva olla koko tää dieetti loppuun ja sitte vasta mennä puntarille, mutten taida malttaa, vaan heti aamusta pakko taas mennä.

Muutenki toivon nyt että tää dieetti sais mut vähän taas panostamaa laihutukseen. Koska tää on niinku "luvallinen" ni ei tuu mitää repsahduksii ku porukat kerta maksanu 50e tollasest saakelin jauhosta.

Tässä on se hyvä, että viikossa kerkeen sitte vähän ehkä vierottumaa kaikesta ruuasta ni on helpompi jatkaa tän jälkeeki. Ja lisäks parin viikon päästä porukat on lähössä Italiaa viikoks ja jään yksin kotiin. Ja mitähän se meinaa? Paastoa. Tai oikeastaa pakko sanoa että nestepaastoa, koska alkoholia ikävä kyllä tulee varmaan pakostaki otettua viikon kätyn aikana :D Uus jakso kerkee siis just vaihtua, niin ei oo stressiä koulustakaa.

Ai että, nyt on jotenki tosi positivinen olo, kyl tää vielä tästä! ;)

I feel weak but happy

Eilinen oli mukavin päivä vähää aikaa.
Ostin ihanat saapikkaat, oli tankotanssitunti ja illalla oli bileet.
Sivistin itteeni ja join pullon vergiä kun en sitä aikasemmin oo maistanu.
Eikä se ees ollu niin paskaa ku sanotaa.

Söin eilisen aikana puolikkaan makkaran ja pari marmelaadii.
Joten viinast huolimatta kalorit ei ollu ihan törkeet.
Nyt on vaa vähän heikko olo.
Mut onnellinen.
Huomen taas juomaa.

Itseinho

Havahduin taas, kuinka paljon oon lihonu.

Miksei kaikki vaan voi olla niinku keväällä.

Silloin ku pystyin olee viikkoja ilman ahmimista.

Silloin ku pystyin heräämää joka aamu ennen koulua treenaamaa.

Silloin ku heitin kaikki aamu- ja iltapalat roskiin.

Silloin ku pakotin itteni tekemää kuntopiiriä kun olin joutunu syömää ylimääräsen omenan.

Silloin ku itkin ku exä koitti pakottaa syömää viinirypälettä.

Silloin ku en ostanu take away -kahveja koska kahviloissa ei oo rasvatonta maitoo.

Silloin ku olin laiha.

Nimetön

Mun piti tulla kertomaan, kuinka viimepostauksessa kertomani pääni sisäinen teinidraama on helpottanu. Ei se muija mitään aattele, ollaan ihan samalla tavalla kavereita kun ennenkin. Ja se mun "ihastuminen" nyt vaan oli joku päähänpisto.

 

Vaan mitä tapahtui sitten.

Näin yöllä unta tästä jäbästä... Siis ei mitään likasta mutta silti. Näin unta että kerranki joku välitti musta. Ja mulla on niin ikävä sitä tunnetta. Sen lisäks kuuntelin tänään ku se jäbä kerto kuinka sitä taas ärsyttää se muija kun oli ollu joku pieni kränä.

 

Mut miks tän pitää tapahtuu? Mun pään sisällä mä revin meijän kaveriporukkaa hajalle näillä mun ajatuksilla, vaikkei ulkopuolella kukaa tietenkää tiiä näistä mitään. Huono omatunto valtaa pakostaki. En vaan haluu että kellekkään tulis paha mieli, vaikka näitten mun ajatusten takia mä olen loppupeleissä se joka kärsii. No, omapahan on vikani. En vaan enää tiiä mitä saan ajatella ja mitä en.

 

 

Ja kuitenki pahinta tässä ei sinänsä ole toi draama, vaan se, että kaikki tää saa mut taas muistamaa kuinka yksin mä oon. Haluun vaa jonku joka sulkis syliisä ja helpottais oloo jo pelkällä läsnäolollaa. Tai vaikkei se ihminen olis just nyt tässä, helpottais tietää että jossain edes ois joku joka ymmärtää ja suojelee. En tiiä monta kertaa oon sanonu tän saman, mut mä en pärjää yksin.

 

Ps. paino junnailee nyt sielä 55-56kg viikonlopun helvetillisen mätön takia, vaikka nyt on kyllä sen suhteen ihan ok fiilis muuten. Vaikka peilistä kattooki merimakkara niin en vaan jotenki jaksa aatella sitä nyt.