Tulin tänään kotiin tosi aikaseen kokeesta.
Katoin viimiset pari jaksoa Sinkkuelämän kuudennesta kaudesta.
Sen jälkee muhun iski ihan tajuton haikeus.
En oikeen ees tiedä mihin.
Elämää. Ja rakkautee.
En tiiä, kuulostaa varmaan tosi tyhmältä.
Mut silti, kaipaan sitä tunnetta kun haluu tehä kaikkesa toisen puolesta.
Tai olis edes joku mihin pistää ittesä likoo.
Tahtoisin vaan lähtä jo maailmalle, New Yorkiin, Pariisiin, Roomaan.
Minne vaan.
Alottaa alusta. Työskennellä vaikka jossain kahvilassa.
Ja tavata sielä sen elämäni rakkauden.
Oon ihan toivoton romantikko.
Siks en vaan kestä olla yksin.
Itkettää kun tajuaa, että oon ihan samas tilanteessa ku kaks vuotta sitte.
Oon yksin.
Ja tuntuu, etten voi ikinä tavata ketää täältä mun kotikaupungista.
Pakko päästä jonnekki keikoille.
Sielä tapaa ihmisiä.
Toivottavasti.
Oon nyt siis aivan koukussa Sinkkuelämään.
Romantiikan lisäks se on maailman parasta thinspoa!
Oon nyt aivan ihastunu Carrieen.
Sen vaatteet ja kroppa.
Jos joskus oon tollanen, niin voin olla tyytyväinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti