Mun piti tulla kertomaan, kuinka viimepostauksessa kertomani pääni sisäinen teinidraama on helpottanu. Ei se muija mitään aattele, ollaan ihan samalla tavalla kavereita kun ennenkin. Ja se mun "ihastuminen" nyt vaan oli joku päähänpisto.
Vaan mitä tapahtui sitten.
Näin yöllä unta tästä jäbästä... Siis ei mitään likasta mutta silti. Näin unta että kerranki joku välitti musta. Ja mulla on niin ikävä sitä tunnetta. Sen lisäks kuuntelin tänään ku se jäbä kerto kuinka sitä taas ärsyttää se muija kun oli ollu joku pieni kränä.
Mut miks tän pitää tapahtuu? Mun pään sisällä mä revin meijän kaveriporukkaa hajalle näillä mun ajatuksilla, vaikkei ulkopuolella kukaa tietenkää tiiä näistä mitään. Huono omatunto valtaa pakostaki. En vaan haluu että kellekkään tulis paha mieli, vaikka näitten mun ajatusten takia mä olen loppupeleissä se joka kärsii. No, omapahan on vikani. En vaan enää tiiä mitä saan ajatella ja mitä en.
Ja kuitenki pahinta tässä ei sinänsä ole toi draama, vaan se, että kaikki tää saa mut taas muistamaa kuinka yksin mä oon. Haluun vaa jonku joka sulkis syliisä ja helpottais oloo jo pelkällä läsnäolollaa. Tai vaikkei se ihminen olis just nyt tässä, helpottais tietää että jossain edes ois joku joka ymmärtää ja suojelee. En tiiä monta kertaa oon sanonu tän saman, mut mä en pärjää yksin.
Ps. paino junnailee nyt sielä 55-56kg viikonlopun helvetillisen mätön takia, vaikka nyt on kyllä sen suhteen ihan ok fiilis muuten. Vaikka peilistä kattooki merimakkara niin en vaan jotenki jaksa aatella sitä nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti