New start (again)

Kotiuduin siis eilen Pietarin reissulta, ja eilisen syömiset taas mahd vähän, niinkuin lupasin.

Reissussa tuli syötyä ihan törkeesti, ylläri sinänsä, mutten jaksanu ees välittää koko jutusta.

Tiesin, että keskiviikkona se kaikki on takana.

Ja mä pidin lupaukseni.

Paino oli aamulla 54,4 eli syömisistä huolimatta se on pysyny kuitenki mun "omissa" lukemissa. 

Nyt ei oo enää mitää tollasia reissuja tai muitakaa tekosyitä syömiselle, joten eiköhän anneta (rasvan) palaa! 

Porukat on viikonlopun mökillä, joten pääsen kokeilemaa ekaa kertaa oikeesti vesipaastoa. Jos saan huomenna skipattua yhteisen ruuan ennen niitten lähtöä, saisin oltua huomisen, lauantain ja ainaki ihan iltaan asti sunnuntainki syömättä. En oo ikinä ollu noin pitkään syömättä, joten ajatus jännittää, mut toisaalta tiiän etten voi antaa itteni lipsuu ku kerranki on tollasee mahollisuus.

Ens viikko onki sitte vähän erilainen: alotetaan systerin kanssa Squeezy diet, joka on siis viikon mittanen, urheilijoille tarkotettu pikadieetti. Se siis säästää lihaksia ja polttaa rasvaa. Kaloreita siinä tulee enemmän kun mulle normisti laihduttaessa, mut siinä pitäis lähtee viikossa jopa 3 kiloo. Ja hyvää tässä on se, ettei tarvi salailla porukoilta mitään, kun teen tän niinku systerin tueksi, että se jaksaa. 

Ihmettelin kyl ihan hirveesti et miten ne suostu et alotan jonku tollasen, jos ne on ollu huolissaa mun syömisistä. No, saavatpahan nähä vielä että ihan syystä.

Alottaessani kirjottamaa tätä postausta, aattelin tekeväni jonku hitonmoisen angstipostauksen ku on vähän sellanen olo, mut tästä tuliki yllättävän positiivinen, ja omaki olo parani! Kun vaan ois vielä hyvä keliki ni jaksais lähtä lenkille!

Katteettomia lupauksia

Eilen en syönyt. Tänään söin paljon. 

Huomenna on helppo olla syömättä, kun en oo koko päivään kotona.

Jokatoinen päivä. 

Miksen vaan osaa olla syömättä joka päivä?

Huomenna oon siis lähössä systerin perheen kanssa Pietariin. Tullaan keskiviikkona takasin.

Huomenna pystyn olemaan vähillä ruuilla, mutta tiistaina meille on varattu laivaan buffet aamupala, ja maissakin vaikee välttää syömistä...

Mut keskiviikkona otan itteeni niskasta kiinni. Lupaan sen teille. 

Lupaan sen itelleni.

I'm confused!

Oon ihan hukassa.

Oon kerinny nyt tän parin päivän aikana olla syömättä, syödä paljo, syödä terveellisesti ja treenata liikaa ja normaalisti. En vaan enää tiiä mitä haluun.

Mun ajatukset on menny suunnilleen näin:

"En vaan enää jaksa olla syömättä. Mun kuntoki on vaa huonontunu. Ja lihakset hävinny. Tullu läskiä tilalle. Nyt mä alan elää terveellisesti! Treenaan paljo mut syön myös. Joo, niin mä teen ja tiputan painoo pikkuhiljaa. Mut jos kerta treenaan hyvin ni voisin lähtä ens kesään johonki kisaa, vetäisin jonku ylipitkän matkan ni voisin olla tyytyväin itteeni (kestävyyslajista kyse, en kerro enempää kun pelkään tunnistamista). Mut toisaalta en vois ikinä saada yhtä hyvää aikaa ku isommat systerit. Eikä se läpi maalii pääsy ois ees niin hieno juttu ku systeri menny useesti noit pitkii kisoi.... Mä en pärjää niille ikinä urheilussa... Missä mä voisin olla niitä parempi?? No, ainaki mä voisin olla niitä laihempi. Kaikessa mä jään niitten varjoo, mut jos mä painaisin 10 kiloo vähemmän ni mut huomattais."

Ja tässä sitä taas ollaa... 

Jätänkö huomenna kokonaa syömättä?

En vaan jaksa enää tätä syön-ensyö-syön-ensyö.

En enää usko itteeni ollenkaa...

En tiiä enää mistää mitää.

Paitsi sen, että ku katon peilii, nään vaa jotain ällöttävää.

Nyt mulla tuli taas olo, että voi kun voisin hävitä.

Ottaa tärkeimmät kamat ja vaan lähteä.

Saan palkanki kohta, mihin asti pääsisin?

Mitä siitä seurais?

Jos mulla vaan olis pokkaa...

I don't know where I'm going, but I can't wait to get there, 
All I know is, I'm just going

 I ran away from home last night, gone forever 
I was running for my life 
And I've heard the words of what I should be
 Live, Work, Die, I am the orphan of the night 

Take me down, I'm coming home, 
the road to ruins Inside the pleasure dome 
Take me down, I'm coming home, 
arena of pleasures Where I belong 

I'm in the eye of my rage, where no hurricane dies 
I'm in the eye of my rage, where the hurricane lies
 Oh, a storm's in my eyes 
And like the beast that's in my soul, I'm the restless child 
Ah mama, I'm running for my life 

I was sixteen going nowhere, will I see seventeen alive
 And I was running from the nightmare
 I stand at the promised land with fire in my eyes 

I'm at the crossroad of my destiny and desire 
Oh, God, what will I be 
And my obsession is the gasoline to feed my fire 
Oh it's burning in me 

Don't waste the tears on my wasted years 
Mama I'm outta here 

Sorry, but have you seen my friend?

Tänään oli aamulla niin paska olo, että soitin töihin että oon kipeenä...

En jaksanu käydä ees aamutupakalla.

Jotenkin päivä kuitenki alko piristymään, kun sai vaan olla ja syödä.

Käytiin systerin kanssa mäkissä.

Silti jotenkin nyt illalla joku alkaa taas painamaan mun katsetta alas.

Toisaalta mä tykkään siitä.

Masentuneisuudessa ei oo mitään hohdokasta, mut silti se tuntuu ku lämmin musta peitto laskettais päälle suojaamaa maailmalta.

Tahtoisin sen taas kunnolla päälleni.

Luin mun keväällä kirjottamaa päiväkirjaa.

Sain siitä jotenki innostusta, miksen pystyis nyt olemaa samanlainen ku silloin?

En tiiä mihin mun kalorikammo on hävinny.

Joku tossa synkässä ja sairaassa vihkossa vaan viehättää.

Silloin mulla oli sen mustan peiton lisäks sielä alla mukana ystävä.

Sen nimi oli Ana.

Ja musta tuntuu, että mä haluisin taas tavata sen.

Another failure

Vituiks se meni tääki päivä..

En vaan kertakaikkiaan ymmärrä itteeni.

En tänään kuitenkaa ahminu vaan "söin paljon".

Mitä väliä sillä kuitenkaa on, liikaa joka tapauksessa...

En oikeen ees jaksa ajatella huomista.

Ei mulla oikeen oo enää ees mitään "syytä" laihuttaa, Pörröllä on kuulemma juttua jonkun 8 vuotta sitä vanhemman muijan kanssa. Mihin se sen ujous nyt muka hävis?

Eli syy ei koskaan ollu sen ujoudessa, vaan mussa.

So now I know...

Naurattaa, kun äiti tuli sanomaan että "sulla on kyllä ihan anorektisia oireita", samalla kun istuin jäätelöpuikko kädessä ja pipari toisessa sohvalla maha pömpöllään kattomassa telkkaria.

Syömishäiriöitä oon nyt tutkinu jonki verran ja alan oikeesti epäilemään itelläni jonki sortin ahmimishäiriötä. Siltä tää alkaa vaikuttaa..

En silti haluais sanoa kellekkään mitään, koska toivon että saisin vielä laihutusvaihteen kunnolla päälle... 

Täl hetkellä ootan vaan että koulut alkais taas, silloin on jotenkin helpompi saada itteään niskasta kiinni, kun saa pidettyä itsensä kiireisenä. Ehkä vika on tosiaankin tässä kesässä, liian paljon aikaa, liikaa ruokaa saatavilla.

Ehkä se on vaan toiveajattelua, oikeesti oon vaan niin vitun heikko etten pysty olemaa viikkookaan syömättä mitään paskaa...

Tekis vaan mieli mennä ulos, kävellä lammelle ja kastaa jalat veteen.

Polttaa tupakka ja ottaa pari unipilleriä, nukkua aamuun asti ja herätä ehkä joskus.

Mutten voi, koska huomenna on töitä... En jaksa enää.

...

Mun piti tulla tänne kirjottamaan, kuinka hyvin viikonloppu on menny.

Tässä mä oon taas masu täynnä...

Ei vaan taas mee jakeluun.

En nyt jaksa alkaa kirjoittamaan mitään muuta, kun vituttaa niin saatanasti.

Huomenna ehkä jotain järkevämpää sitte...

I wish I could believe it...

Maha...

Maha....

Se vaan paisuu ja paisuu...

Miksei se toimi? Miksei laxiberonit auta?

Kaikki mätöt..

Mun sisällä.

Hyi.

En uskalla käydä ees vaa'alla ennen ku saan itteni tyhjennettyä....

8 vitun päivää menny.

Hermo alkaa olla kireellä.

Muuten on ollut ihan kiva päivä.

Eilisten frendin synttäreiden jälkeen oon taas päässy normaalisyömisiin, mutta pelottaa huominen perheen kesken reissuun lähtö. Ollaan kaks yötä hotellissa.. Hotelliaamupalat. Pelottaa. Ja vielä enemmän se, että koko viikonloppu menee porukoiden silmien alla, ja varmaan jotain ravintolasyömisiäki tulee... 

Nyt vaan pysyttävä tiukkana, en vaan enää jaksa uskoa itteeni.

Mut hei, oon saanu lukijoita!  :)

Hihi, toivottavasti saatte jotain irti näistä mun höpinöistä.

Vielä mä opin!

Pakko paeta tänne kun meinaa lähtä syömiset käsistä!

Ei siis vielä mitään katastrofia, vähän tuli mutusteltua muroja ja päivältä jäänyttä ruokaa.

Kaloreita en osaa arvioida yhtään, mutta siis jää tämäkin päivä varmasti miinukselle.

Oikeastaan voin olla aika tyytyväinen itteeni nyt, oli lähellä, mutta kerranki sain estettyä itteäni.

Ehkä mä alan pikkuhiljaa oppia!

Tänään on muuten havaittu muutaki positiivista. Turvotus on taas saatu pois, ja solisluut alkaa taas työntymää enemmän ja enemmän esiin, jes! Ja jaloista on kans hävinny se suurin turvotus.

Nyt vaan kun vielä maha toimis...

Vieläkin koko viikonlopun mätöt sisällä, tekee oikeen pahaa.

Otin eilen ja toissapäivänä laxoberonia, muttei oo vaikuttanu mitenkään. Enempää en uskalla ottaa, joten nyt vaan ootellaan, ehkä painovoima voittaa.

Kuitenkin, huomenna on ne frendin synttärit, toivottavasti saan siellä pidettyä itsekurin. Onneks mulla on kännykän päässä tukemassa ihanaakin ihanampi kaveri. Oon nimittäin löytäny ihmisen, joka aattelee ihan samalla tavalla kun mä. Annetaan nyt toisillemme tukea ja toivottavasti kumpikin onnistuu!

mielialat...

En oo kehannu tulla kirjottamaan tänne mitään, koko viikonloppu meni niin perseelleen...

Eilen sunnuntaina vasta sain itteeni niskasta kiinni, ja nyt ollaan onnellisesti taas normi päivärytmissä.

Tänään ja eilen oon syöny sen 500-600 kcal, vaikea arvioida, mutta jokatapauksessa siis vaan kotona yhtesellä aterialla.

Mulla on ollu jotenki tosi nopeesti vaihteleva mieliala nyt viimepäivinä. Siis ihan minuutissa saattaa vaihtua. Toisaalta oon tosi ilonen ja pirtee, nyt kun on tollaset ihanat kelitki, ja on taas hyvä olla kun saanu pari päivää oltua normaalisyömisillä. Sitten taas iskee hirvee pelko, että oon ihan yksin.

Menin tänään myöhempään töihin, joten pystyin käymään tupakalla heti aamusta (porukat oli kerenny lähtee töihin). Aamupalan himo hävis heti. Toisaalta tajusin, että oon ihan oikeesti tekemässä elämästäni ihan mätää. Ennen kesää, kun vielä seurustelin, musta pidettiin huolta.

Mun poikaystävä oli ainut, joka ties mitään mun syömisjutuista, ja se piti huolta ja koitti aina syöttää (vaikken sitä halunnukkaa). Sen jälkeen ku erottii kesän alussa, oon alkanu oksentamaa ruokaa, ja polttamaa ruokahalun estämiseks. Miksi? No koska kukaa ei sano mulle ei. Oon ihan yksin.

Oon vasta nyt alkanu aattelee, että nää mun syömisvammailut saatto olla osasyynä siihin että lopulta erottiin. Ja se tuntuu helvetin pahalta. En sillä, että katuisin eroa, kummallakaan ei ollu enää pitkään aikaan ollu hyvä olla, ja erottiin ihan sovussa. Mutta silti, mun vika? Ja jos toi kaatu mun takii, tuleeks kukaan enää haluumaa tällästä ruualla leikkijää ja ainaista angstaajaa?

Ehkä Pörröki huomas jo millanen oon. Siks se ei enää oo jutellu mulle facessa.

Miksen vaan voi olla tarpeeks sille?

Mä tarviin jonku pelastamaa mut.

vitun läski

Pidin eilen herkkupäivän. En tuntenu ees huonoo omatuntoo, ja olin onnellisesti tänään jatkamassa normaaliin malliin. Viiteen asti olin syömättä, kunnes oli ruoka. Kaikki ois menny hyvin, mutta kun meillä oli pizzaa. Siis sellasta suht kevyttä omatekosta, ei mitään pikaruokapaskaa, mutta silti.

En ees tiedä miks, mutta siitä se sitte lähti taas vyörymää  ja nyt kaduttaa...

no mie

Jotenki aina kun on sellasia mättöpäiviä, niitä seuraavana päivänä repsahdan uudestaan ja tulee heti perään mättöilta. No, yleensä tän jälkeen helpottaa taas ja saa oltua syömättä. Onneks huomenna porukat on vielä menossa päiväksi johonki, niin saan oltua koko päivän syömättä. Vaikka kokonaan paastoaminen ei oo pitemmän päälle mun juttu, yks päivä herkuttelun jälkeen auttaa pääsemään ruuan himosta irti. 

Nyt mulla on myös taas tavoitteita, kun ens keskiviikkona on frendin synttärit, ja ens viikonloppuna ollaan menossa katsomaan yhtä isoa urheilutapahtumaa. Tottakai haluun molemmissa näyttää laihalta, joten ehkä niiden avulla jaksais olla syömättä. Tokihan synttäreissä on vaaransa, ja viikonloppuna hotelliaamupala voi olla kova paikka, mutta ei heitetä toivoa vielä, mä pystyn tähän!

Cassien jalanjäljissä

Mä oon aina jotenki tykänny Skinssin 1.- ja 2.-kaudella olevasta Cassiesta.

Se ei pahemmin syö, joten pidän sitä mun roolimallina, kind of.

Se on muutenki tosi messed up, ja mun on helppo samaistua.

Se oli ihastunu Sid nimiseen jäbään, ja oli sopinu sen kanssa treffit.

Jäbä peru viimetingassa.

Jotenkin toi sen reaktio on jääny kaikumaa mun korviin.

Enpä koskaa arvannu et oisin niin samas tilantees ite.

Perjantain suunnitelmat nimittäin peruuntu. 

Mun kaveri joka noita bileitä oli järkkäämässä, sano yhtäkkiä ettei mitää ookkaa missää.

Kysyin Pörröltä, sille ei oltu ees puhuttu mistään tollasesta.

Luulin et kaikki oli jo sovittu?

Mun Helsingin reissut ei näköjään ikinä onnistu, mikä mussa on vikana?

What do you do when you get bored?

Päätin kuitenki, etten anna ton nyt pilata mitää.

Onpahan enemmän aikaa laihuttaa Pörrön seuraavaa näkemistä varten.

Tänään tuli töissä niin heikko olo, että päätin alkaa syömään lounasta jo tästä päivästä lähtien, kun ei tarvi stressata perjantaista. Tosiaan meillä on töissä kanttiini, josta saa rasiaan ite koota lounassalaatin, niin saan siitä tehtyä aina sellasen järkevän. Tänään oli tonnikalaa, ja ekaa kertaa tykkäsin siitä, sehän on myös melko terveellistä. Syön siis puolikkaan salaatin per päivä, ja jätän toisen puolikkaan seuraavaan päivään. Ei siitä siis kamalasti kaloreita tule, ja auttaa jaksamaan dieettiä pitempään.

Kävin tänään myös heti töistä tulon jälkeen tunnin juoksulenkillä apteekissa, josta ostin nesteenpoistopillereitä. Tollanen parin viikon kuuri, jos siitä sais jotain buustia laihutuksen jatkamiseen. Oon huomannu, että kun nään tuloksia ollenkaan, alan tavottelemaan aina vaan enemmän. Eli mulle parempaa motivaatiota laihutukseen tuo laihtuminen, eikä se että huomaa olevan jotain syytä laihuttaa.

Katotaan nyt kuinka noi toimii.

Tänään oon lupautunu illalla vielä äitin kanssa zumbaamaa kaheks tunniks kun on ilmasta ohjausta. Toivottavasti jaksan ollenkaan, se on kuulemma aika rankkaa. Sen jälkeen tänään tulis 4h treeniä, joten kai tästä ihan hyvä päivä tuli, vaikka ikäviä uutisia tulikin.

Pieniä annoksia kiitos!

En tänään onnistunut mun paastoyrityksessä, kun porukat oli kotona ja suunnilleen vahti kun söin.

Ei se kyl niin haittaa, söin tosi vähän silti.

Ja oon muuten tosi ylpee itestäni, koska jätin noin puolet mun lohipalasta syömättä ja perunan oikeestaan kokonaan, salaatit söin. En oo aikasemmin pystyny jättämää mitään tolleen, jos oon kerta alkanu syömää. Aattelin että koitan opetella tota, samalla kasvaa itsekuri. Sain siis lohet ja perunat kuljetettua paperin sisällä omaan huoneeseen ku porukoilta silmä vältti.

Oikeestaan toi oli oikeen hyvä, koska rannalta kotiin pyöräillessä olin vähän huolissani kun en tänään oo syöny. Tuntu etten selvii hengissä, meinas kantti pettää. Sitte ku söin ton hippusen helpotti, ja tajusin etten tarvi enempää. 

Nyt jännään, miten ilta menee. Systeri on tulossa meille kahville, kun sillä on nimpparit ja äiti on leiponu pullaa ja sitte on jätskiä ja mansikoita. Pullat näytti niin törkeen hyviltä, mutten vois kuvitellakkaa ottavani yhtäkää. Jätskinki saan toivottavasti vältettyä, ja mansikoita saatan pari ottaa ihan muodon vuoksi. Eikä niissä nyt mitää niin pahaa ookkaan ku ei ala ahmimaa.

Mietin myös tänää, että ens viikolla voisin alkaa syödä himpun enemmän, niin jaksaisin jatkaa tätä ruokavaliota ja laihutusta pitempään. Silleen että tästä sais ns elämäntavan. Silleen, että aamulla söis jonkun 50-100kcal, töissä lounassalaatista puolikkaan per päivä (ne on tosi isoja!), ja kotona iltaruuan. Ja että koittaisin nimenomaan keskittyä noihin annosten kokoihin. Tällä dieetillä voisin jaksaa koulun alettuaki, ei tulis sellasta väsymysmasennusta niinku keväällä kun laihdutin.

Nyt kuitenki oon ainaki siihin perjantaihin asti mahd. vähillä ruuilla, koska haluun olla mahollisimman pieni kun nään Pörrön. Tai siis kun se näkee mut ;)

Hyvää tässä on vielä se, että se ei oikeestaan oo nähny mua kun aina silloin ku oon ollu just isoimmillani turvonnu, elikkä nyt voin yllättää sen.

Toivon vaan niin että oisin sille tarpeeks.

Saa nyt kuitenki sen jälkeen nähä että kuinka jatkan. Vähän fiiliksen mukaan. Pelottaa vaan kamalasti, että jos en syö yhtään niin jossain välissä ratkeen ahmimaan...

I WILL NOT

Hyvä päivä!!

Tänään on ollu tosi hyvä päivä!

Luulen, että mun B-vitamiinit alkaa vihdoinki vaikuttaa.

Oon nimittäin ollu aika pirteenä.

Ja mikä parasta, oon päässy takas tähän mielentilaan, ettei ees tee mieli ruokaa!

Äiti toi tänää kaupasta useeta erilaista tuoretta leipää, mun lempparileikkeleitä ja vaikka mitä.

Ei mitään vaikutusta muhun.

Oon kaivannu tätä!

Kävin myös iha extempore (miten se kirjotetaa??) lenkil illalla, ja siinä meniki 45min ilman yhtään kävelyaskelta tai ees ajatusta sellasesta. Jotenkin tuntu vaan niin hyvältä.

Ruuaksi tein mun superkevyttä wokkia. Kalorit on tänään jääny kyllä selkeesti miinukselle.

Tää mun superwokki on ihan oma keksintö, kanaa(ei marinoitua!), thai-vihanneksia, herkkusieniä ja sweet chili -kastiketta. Sen lisäks salaattia. Tässä on hyvää se, että porukat ei tajua, miten vähän siinä on kaloreita, eikä nekään kaipaa siihin mukaan mitää riisiä tai nuudeleita. Ja ite teen vielä silleen, että kun otan ruokaa, jätän ottamatta kanoja mahollisimman paljo, niin, että mun ruoka koostuu niistä wokista ja sienistä. Niissä on n. 20 kcal/100g yhteensä!

<3333

Keksin myös sen, että kun energiat on kovin niukoilla, alan tekemää edes lyhyen treenin aina heti ruuan perään, kun on energiaa. Koska se on ainut aika päivästä kun jaksaa ollenkaan kunnolla tehdä mitään, niin kannattaahan se käyttää hyödyksi.

Huomenna en kyllä työmatkojen lisäksi aio treenata mitään kunnolla, kun oon menossa heti töitten jälkeen frendin kanssa rannalle (pyörällä). Saattaa olla, että saan oltua syömättä kokonaan, jos meen vasta suht myöhään kotiin, ja porukat on kerenny syödä jo. Vielä jos ne lähtee lenkille yhessä, mitä ne on nyt alkanu tekee, saan heitettyä oman annokseni pois.

Toisaalta inhottaa huijata porukoita, mut sit taas tässä on sekin puoli, että se tekee tästä koko touhusta vähän ku leikin. Kuinka vähän pystyn syömää ilman et porukat huomaa mitää? 

Ainii, jos joku lukee tätä, niin onko mitään kokemuksia laihdutuspillereistä?

Ehdotuksia, mitä kannattaisi kokeilla?

Ja mielellään ei hirveen hintavia ;)

Mut nyt nukkumaan, ni jaksaa huomisenkin näin virkeenä!!

Thinspoa!

Tänään oon ollu fyysisesti väsyny, mut henkisesti aika pirteä.

Sain tehtyä pari lyhyttä treeniä, ja ruuat ok.

Ihanaa kun on kesä ja tänään oli taas lämmin!

Nyt vähän thinspoa!

Hihi, voi näitä kaikkia söpöjä jalkoja! :3

angst angst vittu

Ollaan nyt kotimatkalla Stadista.

Vajaan pari tuntia täst ajaa.

Eipä kaverit sitte jaksanu ilmaantuu keskustaan, tosi kiva.

Ei sillä, oli mulla ihan kivaa yksinki, mut tuntuu vaa vitun paskalta.

Oli täst reissusta ainaki se hyöty, ettei ees tehny mieli syödä tuola. Ja kävelin koko 4 tuntii ympäriinsä ni kai siinä muutama kalori kulu...

En oo tänää syöny vielä mitään, juonu vaa yhen Monster low-carbin, kahvin ja light colaa. Jos illal ei käy mitää ni tänää jää kalorit kyl alle sataan. Nyt en kyl ees jaksa hymyillä tolle, en tiiä jotenki tosi paska olo vaik päiväl oli ihan kivaa...

Jotenki tuntuu et kaikki vaan katoaa mun ympäriltä.

Systeri pyys illaks kattoo leffaa ja kerkesin jo innostuu, mut nyt se sano että ne alkaaki miehesä kans kattomaa sitä jo nyt, ku mä oon viel matkalla...

Eipä mulla oo illaks mitään, niin ehkä jaksan käydä pikasella lenkillä. Lähtis nää läskit joskus.

What's the fuckin' point?

Mä lupasin, ettei tästä tuu sitä blogia, missä valitetaan kun on taas sorruttu syömään...

Tässä sitä nyt kuitenki ollaan...

Kaikki alko eilen illalla... Kolmannen päivän ilta. Mikä siinä kolmannessa päivässä oikeen on???

Silloin jänistän aina, kun silloin alkaa tuntua väsymys ja energianpuute. Silloin aina ajattelen et kyl mä voin nyt yhen leivän ottaa, en oo syöny koko päivässä mitää, mä tarviin sen. Ja helvetti on irti. 

No, tällä kertaa se ilta ei ollu ees niin paha, vaan tää aamu.... 

Paino ärsytti niin saatanasti aamulla, että vaan päätin syödä kun oon joka tapauksessa läski (fuck logic?).

Mä jopa oksensin pitkästä aikaa.. Ekaa kertaa se alko sujua kunnolla, mikä on pelottavaa, koska tiiän miten helposti siihinki jää koukkuun...

Kaiken lisäks, sain eilen taas kommenttia faijalta. Kolmen päivän syömättömyyden jälkeen kun söin suosiolla kaks leipää ja sen jälkeen menin kattomaan kun teki jotain vielä mieli (no katos kun et ollu syöny mitää), niin se heti kommentoi "Vastahan sä söit kaks leipää!"

Samalla sillä oli itellä eessään kolme leipää joitten kaikkien päällä pekonia, homejuustoa, normi juustoa, ketsuppia ja majoneesia.

Mun leipien päällä oli ollu Oivariinia ja juustosiivu.

Mä en tiiä mitä mun pitäis tehä, etten sortuis kolmannen päivän kohalla... Toivotaan että auttaa, kun äiti toi mulle B-vitamiini tabletteja, jotka piristää ihan rutosti. Sanoin, että työt vaan väsyttää niin paljo.

Jos näitten ihmepillereiden avulla jaksais sen kolmannen päivän yli, ehkä pääsisin taas takas raiteilleni?

Hommasin itelleni myös laksatiiveja. Saapahan ainaki suolen tyhjäks.

Huomenna ollaan onneks lähössä päiväks reissuun, niin ei tuu niin kovaa kiusausta syödä kun ei oo kotona. Sunnuntain taas aion käyttää kokonaan urheiluun. Maanantaina sitte nähään miten käy. Ja tosiaan 7 päivää Pörrön tapaamiseen. Pakko olla syömättä!

day three

Aamupaino oli 53,8 kg. Dieetin alkuvaiheessa on ihanaa kun paino tippuu nopeeta vauhtia kun nesteet lähtee ja suoli tyhjenee. Pitää vaan koittaa jaksaa vaikka se paino alkaakin tippumaan hitaammin jossain välissä!

Tän blogin alottaminen oli tosiaankin hyvä juttu, koska eilen illalla olis tehnyt mieli ottaa yks leipä (mikä olis tod. näk. johtanu 8:aan muuhun), mutten kehannu, ku olin jo kertonu tänne mitä päivän aikana on tullu syötyä. Sehän ois ollu vähän huijausta.

Tänään sitte oon syöny "enemmän". Töissä otin kanasalaatin jämät, kun olis muuten menny roskiin ja työkaverit ihmetteli. Otin myös palan kurkkua aamulla. En mie enää niin tarkka oo, että tollaset minua kamalasti häiritsis. En myöskään nykyään laske teen, light limsojen tai purkan kaloreita, sitäkin on tullu tehtyä. Kotona sitten söin vähän jauhelihakastiketta ja salaattia ja muutaman mansikan. Olo on kuitenki jo ihan täys. 

Kai mä alan pikkuhiljaa jo tottua tähän taas. Tänään on siis kolmas päivä mahollisimman vähällä ruualla, ja pakko pystyä olemaan loppupäivä syömättä, koska kolmannen päivän jälkeen helpottaa. Ei enää edes tee niin paljoa mieli ruokaa. 

Voi, nuo jalat mä tahtoisin! 

Taidanpa siis lähteä kävelylle kauppaan, vähän Pepsi Maxia ja sitte systerille kylään. Tuleehan tuossakin edes jotain liikuttua, ei ne jalat tollasiks muutu näin koneella istuen ;)

Coffee and smokes and diet cokes

Okei eli nyt siis eilisen jälkeen selvempää postausta.

Eli lähtökohtana tälle blogille on, että saisin purettua omia ajatuksiani tänne. Kirjoitan siis lähinnä itselleni, toki on mukavaa jos joku jaksaa mun jaarituksia lukea ja jopa kommentoida. Erona yksityiseen päiväkirjaan on se, että kun tätä kerta muut voi lukea, niin mulla on motivaatiota pysytellä dieetissä, kun en kehtaa tänne tulla joka päivä jauhamaan kuinka taas sorruin.

Elikkä alkutilanne on siis tämä:

aamupaino: 54,9kg

vyötärö: 72cm

perse: 91cm

reidet: 50cm

Pituutta multa siis löytyy 158cm.

Huh, nyt ne on julki. 

Vihdoinki jossain, mitä mä en voi hukata, kun täältä pääsee aina tarkistamaan ja vertaamaan, onko edistystä tullu.

Tää päivä on sujunu ihan hyvin. Mulla alko maanantaina kesätyöt, ja töihin on tosiaan matkaa 12km eli joka päivä tulee vähintään se 24km lenkki, noin tunti yhteensä. Parasta tässä on, että porukat ei tajua, että sekin on periaatteessa treenaamista, joten voin rauhassa urheilla vielä iltaisinki jos jaksaa. Toinen hyvä puoli on se, että saan porukoilta rahaa lounasta varten, jonka töiden takia saa jätettyä väliin, ja rahat säästyy kanssa. Tuplavoitto!

Tänään on vika päivä kun porukat on vielä mökillä (jonne pyöräilin eilen 50km!), joten oon ollu tän päivän mahollisimman pienillä ruuilla kun on mahollisuus. Vähän mä huijasin, kun piti maistella kokkauksia kun tein frendille ruokaa. Ja pari kurkun palasta on myös menny ylimäärästä, mut hei ehkä 20kcal? 

Muuten oon tänään tunkenu sisuksiini vaan kahvia, vihreetä teetä ja Pepsi Maxia. Iltapalaks vesipiippua ja tupakka. Edellisestä röökistä onki aikaa. Mut en mie siihin koukkuun jää, enhän?

  

Ja ainiin! Nyt on hyvä motivaatio, kun 10 päivää aikaa bileisiin, jossa mun tän hetken ihastus, sanotaan sitä vaikka Pörröksi, tulee olemaan. Tai oikeestaan ne on illanistujaiset, koska meitä on paikalle tulossa 4 henkilöä. Pitää siis näyttää hyvältä alasti ;)