Pieniä annoksia kiitos!

En tänään onnistunut mun paastoyrityksessä, kun porukat oli kotona ja suunnilleen vahti kun söin.

Ei se kyl niin haittaa, söin tosi vähän silti.

Ja oon muuten tosi ylpee itestäni, koska jätin noin puolet mun lohipalasta syömättä ja perunan oikeestaan kokonaan, salaatit söin. En oo aikasemmin pystyny jättämää mitään tolleen, jos oon kerta alkanu syömää. Aattelin että koitan opetella tota, samalla kasvaa itsekuri. Sain siis lohet ja perunat kuljetettua paperin sisällä omaan huoneeseen ku porukoilta silmä vältti.

Oikeestaan toi oli oikeen hyvä, koska rannalta kotiin pyöräillessä olin vähän huolissani kun en tänään oo syöny. Tuntu etten selvii hengissä, meinas kantti pettää. Sitte ku söin ton hippusen helpotti, ja tajusin etten tarvi enempää. 

Nyt jännään, miten ilta menee. Systeri on tulossa meille kahville, kun sillä on nimpparit ja äiti on leiponu pullaa ja sitte on jätskiä ja mansikoita. Pullat näytti niin törkeen hyviltä, mutten vois kuvitellakkaa ottavani yhtäkää. Jätskinki saan toivottavasti vältettyä, ja mansikoita saatan pari ottaa ihan muodon vuoksi. Eikä niissä nyt mitää niin pahaa ookkaan ku ei ala ahmimaa.

Mietin myös tänää, että ens viikolla voisin alkaa syödä himpun enemmän, niin jaksaisin jatkaa tätä ruokavaliota ja laihutusta pitempään. Silleen että tästä sais ns elämäntavan. Silleen, että aamulla söis jonkun 50-100kcal, töissä lounassalaatista puolikkaan per päivä (ne on tosi isoja!), ja kotona iltaruuan. Ja että koittaisin nimenomaan keskittyä noihin annosten kokoihin. Tällä dieetillä voisin jaksaa koulun alettuaki, ei tulis sellasta väsymysmasennusta niinku keväällä kun laihdutin.

Nyt kuitenki oon ainaki siihin perjantaihin asti mahd. vähillä ruuilla, koska haluun olla mahollisimman pieni kun nään Pörrön. Tai siis kun se näkee mut ;)

Hyvää tässä on vielä se, että se ei oikeestaan oo nähny mua kun aina silloin ku oon ollu just isoimmillani turvonnu, elikkä nyt voin yllättää sen.

Toivon vaan niin että oisin sille tarpeeks.

Saa nyt kuitenki sen jälkeen nähä että kuinka jatkan. Vähän fiiliksen mukaan. Pelottaa vaan kamalasti, että jos en syö yhtään niin jossain välissä ratkeen ahmimaan...

I WILL NOT