Mä lupasin, ettei tästä tuu sitä blogia, missä valitetaan kun on taas sorruttu syömään...
Tässä sitä nyt kuitenki ollaan...
Kaikki alko eilen illalla... Kolmannen päivän ilta. Mikä siinä kolmannessa päivässä oikeen on???
Silloin jänistän aina, kun silloin alkaa tuntua väsymys ja energianpuute. Silloin aina ajattelen et kyl mä voin nyt yhen leivän ottaa, en oo syöny koko päivässä mitää, mä tarviin sen. Ja helvetti on irti.
No, tällä kertaa se ilta ei ollu ees niin paha, vaan tää aamu....
Paino ärsytti niin saatanasti aamulla, että vaan päätin syödä kun oon joka tapauksessa läski (fuck logic?).
Mä jopa oksensin pitkästä aikaa.. Ekaa kertaa se alko sujua kunnolla, mikä on pelottavaa, koska tiiän miten helposti siihinki jää koukkuun...
Kaiken lisäks, sain eilen taas kommenttia faijalta. Kolmen päivän syömättömyyden jälkeen kun söin suosiolla kaks leipää ja sen jälkeen menin kattomaan kun teki jotain vielä mieli (no katos kun et ollu syöny mitää), niin se heti kommentoi "Vastahan sä söit kaks leipää!"
Samalla sillä oli itellä eessään kolme leipää joitten kaikkien päällä pekonia, homejuustoa, normi juustoa, ketsuppia ja majoneesia.
Mun leipien päällä oli ollu Oivariinia ja juustosiivu.
Mä en tiiä mitä mun pitäis tehä, etten sortuis kolmannen päivän kohalla... Toivotaan että auttaa, kun äiti toi mulle B-vitamiini tabletteja, jotka piristää ihan rutosti. Sanoin, että työt vaan väsyttää niin paljo.
Jos näitten ihmepillereiden avulla jaksais sen kolmannen päivän yli, ehkä pääsisin taas takas raiteilleni?
Hommasin itelleni myös laksatiiveja. Saapahan ainaki suolen tyhjäks.
Huomenna ollaan onneks lähössä päiväks reissuun, niin ei tuu niin kovaa kiusausta syödä kun ei oo kotona. Sunnuntain taas aion käyttää kokonaan urheiluun. Maanantaina sitte nähään miten käy. Ja tosiaan 7 päivää Pörrön tapaamiseen. Pakko olla syömättä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti