Tahdon olla pieni.
Pieni ja söpö.
Tällä hetkellä peilistä tuijottaa norsu, ja iso sellainen.
Pääsin siitä keväällä eroon hetkeksi, mutta kesän alettua alkoi syöminen. Lihoin pois saamani 8kg takasin. Voi vitun nolo. Eilen kaikkeen tuli kuitenki stoppi.
"Miten sä syöt noin paljo, joku raja nyt hei"
Toi tuli faijan suusta, kun otin ruuan jälkeen pari pähkinää kaapista. Ja pahinta tässä oli se, että eilinen oli yksi niitä ekoja päiviä, kun oikeesti söin melko normaalisti pariin kuukauteen. Toi kommentti sattu niin helvetisti. Tuntuu että faija muutenki pitää mua tosi huonona, kun lopetin kilpaurheilun vuosi sitte.
Päätin, että nyt se loppuu. Ihan vaikka näyttääkseni porukoille, mitä ne saa noilla kommenteillaa aikaa, että lopetan syömisen taas. Oon kesän aikana yrittäny jatkaa laihutusta, mutta oon kadottanu mun sisäisen kaloreiden pelon. Nyt sain motivaatiota niin paljon, että tästä tää taas lähtee.
Mä tuun olemaan pieni, pienempi kun kumpikaan mun isosiskoista, ne kun on kuulemma "Hoikemmassa kunnossa kun sä, mut hei nehän on urheilijoita." Mä niin näytän niille, faijalle varsinki.
Lupaan sen.
Tää oli nyt tällänen blogin alotus, mikä vaan kumpus sisältä. Ens postauksessa alustan sitte vähän paremmin tätä miun tilannetta ja muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti