Because of the pain

Oon lukenu mun päiväkirjaa viime keväältä.

Alotin taas kirjottamaaki sitä.

Tää päivä on tuonu muistoja.

Oon pyöräilly kotona pyörää 3 tuntia.

Kuppi kahvia ja Pepsi Maxia.

Iskä on lähös sairaalaa kattoo äitiä.

"Jääkaapis on nakkeja. Keitä itelles niitten kans vaik nuudeleita."

Joo.

Taidan ottaa teetä.

Nimetön

Katoin just Simpsoneita.

Lisalla oli syömishäiriö.

Miten helvetis ne on tehny tollasen jakson??

Saatanan koeviikko.

Pakko pysyy voimis.

Keskiviikkona se on vihdoin ohi.

Tiiättekö mitä se meinaa?

mä aion lopettaa sen pahan taas

What's going on in my mind!!!!!

Mä oon nyt viimepäivinä syöny liikaa.

Siis ei mitään ahmimista, mutta liikaa.

Mua on nyt taas alkanut ahistaa aivan helvetisti.

Huomenna alkaa taas koulu loman jälkeen.

Ahistaa ajatus kouluruokailusta.

En oo syöny kouluruokaa puoleen vuoteen.

Mut jos haluun syödä normaalisti, on mun pakko syödä sielä.

Oon myös taas miettiny, että mitä mä oikeen tavottelen.

Mielessä on käyny useempaan otteeseen, että haluun elää terveellisesti, jotta mun kunto paranee, jotta voin taas alottaa laihutuksen täysillä.

Ja tää ajatus pelottaa mua.

Tahdon vaan olla syömättä.

Mutta en nyt tee sitä.

Oon miettiny alottavani uuden laihutuksen joulukuun alussa.

Tai kahen viikon päästä?

Mut miksi, ei siitä seurais mitää hyvää.

Mut silti joku siinä vaan huutaa mun nimeä.

Maaliskuussa oon lähössä Mexicoon. Pitää laihtua.

Devil in me

Kaikki on hyvin.
Syön 5 kertaa päivässä pieniä annoksia.
En napostele.
Poistin kaikki thinspot mun puhelimesta.
Aattelin jo että olipas tää helppoo.
Miks en aikasemmin tehny näin?

Tänään kuitenki sain yllättävän kutsun.
Perjantaina olis bileet, joihin Pörrö  olis tulossa ja minä ehkä jäämässä   yöksi.
Mulla heräs heti hirvee paniikki.
Oon ihan liian lihavassa kunnossa tavatakseni Pörrön.
Jos en ollu tarpeeks sille silloin ku olin laihempi, niin mitä se nyt musta aattelis?
Tahtoisin niin olla nää kolme päivää syömättä... Vaikka mitä se auttais, ei kolmessa päivässä laihdu.

En vaan tiiä mitä tehdä. Päässä huutaa kaks ääntä enkä tiiä kumpaa kuunnella.

This has to stop. Now.

Oon nyt ollut pari päivää aivan sekasin.

Tulin siis vaan ilmottamaan, että musta ei tuu kuulumaan mitään vähään aikaan.

Mun on pakko saada ajatella, mitä haluan mun elämästä.

En aio lopettaa laihduttamista, mutta mun on pakko tehdä se jotenki muuten.

Oon vaan niin kyllästyny tähän kaikkee.

Aion olla kerranki kiltti itelleni. Haluun pois täst kaikesta.

Toivon, että te ymmärrätte.

Ja tiiän, että saatan hyvinki muuttaa mieleni vielä vaikka kuinka monta kertaa, mutta nyt musta tuntuu vaan, että raja on tullu vastaan. Mun on pakko valita.

Ja mä valitsen hyvän olon.

Pitäkää peukkuja!

Ootte kaikki mulle rakkaita<3

Välikevennys

Tänään mulla oli vähän rennompi päivä.

Tai no, olin yliväsyny, joten oon nyt syöny vähän enemmän.

Söin kamalasti mun tekemää ruokaa, mikä tosin oli tehnty mahollisimman vähäkaloriseks.

Hirveen vaikee arvioida, mutta ehkä max 600-700kcal päivään.

Ainut mitä oon tehny, oli kun kävelin/juoksin kouluun musikaalitreeneihin ja takas, n 40min suuntaasa.

Ajattelin, että pyöräilisin nyt vielä Salkkareiden ajan, vaikka on vieläkin vähän heikko olo.

Kuitenkin selkeesti parani olo, kun söin vähän enemmän.

Ja siis vaikka toisaalta tuntuu ihan luovuttajalta, niin sinänsä tällänen päivä silloin tällöin on ainaki parempi kun se että sitkuttaa ja ahmii.

Vai onko tuo vaan tekosyy?

No, joka tapauksessa, nyt on taas sellanen olo, että huomenna jaksaa jatkaa taas paremmin.

Ja kyllähän tälläkin kalorimäärällä pitäis laihtua. Kai.

<3

Ei tässä kai muuta tänään, haleja kaikille ihanille jotka siellä ruudun takana mun juttuja lukee!

Innostus

Tänäänki meillä oli yhteinen aamupala ennen ku systeri lähti perheineen takas Turkuun. Sain kuitenki taas ilmain epäilyjen herättämistä pidettyä kalorit n. 80:ssä. Sen lisäks oon tänää syöny pari palaa kurkkua ja paprikaa sekä kahvin, eli tähän asti n. 130kcal. Ja oon pyöräilly 1,5 tuntia.

Nyt istun Subwayssä juomassa zero colaa. Sanoin porukoille et syön täällä, koska ne hoitaa omia asioitaan kaupungilla ja lähtee sitte viemää mua frendille. Ja homman pointti? Kun ne vie mut täältä suoraa, mun ei tarvi syyä päivällistä niitten kaa. Ideana oli siis että haukkaan jotain syötävää nyt ja syön sitte ruuan illalla ku tuun. No, silloin saan syyä yksin, eli palaakaan ei mene suuhun.

Ah, oon niin kaivannu tätä. Enkä tajuu miten tää on nyt niin helppoo. Eilisen olin melkein koko ajan porukoitten kaa ja tänääki aamupäivän eikä ne vaan tajua mitään :D Ei ne ees huomannu etten syöny aamun puolentoist tunnin treenin jälkee mitää. Oon niin tyytyväin itteeni, et kaikki on menny viikonloppuun näin hyvin. Yleensä viikonloput on vaikeita kun on niin paljo valvovan silmän alasena. Eli huomisesta lähtien kaikki on taas vähän helpompaa. Lisäks mulla alko syysloma, eli kerkeen treenata niin paljo ku vaa jaksan!

Morkkis

Tulin just kotiin sieltä kaverilta.

Miksi, oi miksi.

Join salmarishotin.

Siitä tuli varmaan joku 150kcal.

Tiiän, että ei päivän kalorit silti ole kun ehkä hieman yli 500, mut toi oli niin turhaa.

Tuntuu, etten uskalla aamulla vaa'alle.

Tiiän kuinka hölmöä tää on, mut silti ahistaa.

Onneks pyöräilyä tuli yhteensä noin tunti tällä käynnillä.

Se ei korvaa mitään.

Ehkä mä oon vihdoinki tosiaa saanu takas sen vanhan minäni.

Huomenna pakko treenata ku hullu.

Back in business

Muistan, kuinka luin joskus jonkun toisen blogista, miten se aina laihuttaessa alko tekemää muille ylilihottavia ruokia. En tajunnu sitä silloin. Nyt huomaan tekeväni ihan samaa.
Tarjouduin tänää tekemää ruokaa, jotta sain tehtyä itteeni varten mahdollisimman vähäkalorista. Jotta minä laihdun ja muut ei, tein niille jälkiruuaksi tuorejuustobrownieseja. Yhessä palassa on 515kcal. Heheh. Lisäks tein eilen muffinsseja noille. Oonko ihan kauhee :D

Ja brunssi meni yllättävän hyvin, söin n. 80kcal ja koska otin heti omatoimisesti ne lautaselle, kukaa ei tajunnu tuputtaa. Lisäks satuin heräämää ennen porukoit ni sain väitettyy et söin aamupalan ennen niitä. Tänää kalorit kaiken kaikkiaa ehkä vajaat 400, ja urheilut 45min juoksu, 20min pyörä + nopee lihaskunto. Nyt oon lähös kaverille pyörällä, eli kaloreita kuluu ja saan skipattuu iltapalan.

Tänään olin oikeestaan ekaa kertaa pitkää aikaa tyytyväinen painoo, aamulla 54,9kg. Tiedän et se on vieläki aika paljo, mut ottaen huomioon sen missä se on nyt muuten pyöriny.
Ja lisäks jotenki oon nyt niin innoissani kun oon päässy tähän hommaan taas mukaan, enää en tunne nälkää ja muutenki ihan hirveen mahtava olo et saan jotain aikaa! :)

Great day!!!

Tänään on ollu hyvä päivä.

Oikeen hämmentävän hyvä, vaikka aamu näytti toista.

Oon tän viikon aikana oppinu, että vaikka aamulla väsyttäis tai heikottais tai oksettais, ei kannata syödä, koska se olo menee ohi viimeistään joskus iltapäivällä.

Tänään koulussa tuli aamunavaus, jossa kerrottiin jostain syömishäiriöisestä.

Sillä oli ollu buliminen anoreksia.

Huomasin, kuinka se jäbä jolle keskiviikkona olin avautunu, vältteli katsekontaktia.

Tän jälkeen musan maikka kerto meille, kuinka tää aamunavaus oli liikuttanu sitä, koska se on vähä aikaa sit joutunu hoitamaa syömishäiriöistä ystäväänsä hoitoo.

Sitte se vielä sano että jos tiiätte kaverin jolla on jotain tällästä ni auttakaa sitä, kun ei niillä välttämättä oo itellä enää voimia siihin.

Tässä kohtaa teki jo tosi pahaa, silmät kostu, mutta sain pidettyä silti kaiken sisällä. Onneks.

Musta tuntuu silti, että se maikka huomas jotain.

Kuitenki, sen jälkeen alettiin soittamaan, ja soitin 1,5 tuntia bassoa niin tunteella kun vaan voin.

Hiki oikeen virtas, eli kaloreita kulu ;)

Koulun jälkeen menin kaverin kanssa salille 30min spinning + 45min vatsapakaraan. Ai että tuli hiki. En muista koska oisin viimeiks tehny mitää noin sykettä nostavaa treeniä.

Se tosin johtuu siitä, etten uskalla enää oikee kokeilla mitään kovaa, etten huomais kuinka mun kunto on huonontunu näitten syömisten takia...

Kotiin tultuani siivosin koko talon katosta lattiaan, kun porukat tulee ens yön aikana.

Juoksin myös mun siskon ja meijän talon välillä (joku puol kilsaa siis vaan), kun piti käydä viemäs sille kamoi ja sit se pyys viel uusiks kylää.

Joten kai täs loppuillastakin on kulunu jonku verran.

Ja ainii, oon syöny tänää 24kcal, kohta otan vihreetä teetä vielä, mutta siis n. 25kcal tälle päivälle!

Nyt kattelen Dieetit vaihtoon, en tiiä vielä, jaksanko pyöräillä viel vähän tässä samalla ku katon... 

Saa nähä.

Ps. Huominen pelottaa, koska mun toinen sisko on tullu perheensä kans tänne ja porukat on tekees niille huomen kunnon brunssin. Mitä mä teen.

Life seems quite good actually, how is that possible?

Tänään on ollu tosi hyvä päivä.

Eilen siis oli ne partyt, ja oli tosi kivaa.

Juomia ei menny edes yhtä paljoa kun yleensä, join vaan puolikkaan Pisang-pullon ja kaksi Vergi-shottia. Viime päivien takia varmaan nousi vaan tosi nopeesti päähän.

Söin kuitenki päivän aikana viisi leipää ja omenan.

No, ei se nyt mikään katastrofi silti kai oo..

Tänään heräsin melko pirteenä, vaikka nukuin vaan neljä tuntia, kun katotoin yhen jäbän kainalossa Nokkaeläin Perryä kahteen asti yöllä.

Oli ihanaa olla pitkästä aikaa jonkun kanssa silleen kahestaan, vaikka siis ei ole kyseisen herran kanssa mitään juttua edes.

Avauduin muuten myös yhelle jäbälle illalla mun syömisistä.

En ees tiedä miks.

Purskahin vaan itkuun ku se kysy suoraan, että en kai mä vaan oksentele.

Äh, en tiiä.. Se lupas olla kertomatta kellekkään, ja oli toisaalta hyvä päästä jollekki sanomaan.

Tänään oon urheillu jonku reilut pari tuntia, syömiset alle 200kcal.

Huomenna on viiminen koulupäivä ennen kahen viikon lomaa.

Tajusin, että tässähän on hyvä mahollisuus laihuttaa täysillä ja kattoa, että huomaako kukaan mitää.

Lisäks nyt kun tää yks jäbä tietää, haluun näyttää etten vaa pelleile, vaan että saan joskus jotain muutaki ku valituksia aikaan.

Nyt vielä venyttelemään, kun Salkkarit tulee, teekuppi naamariin, ja sitte nukkumaan!

Tilannekatsaus

Kirjotin tän tiistai-aamuna, mutta kännykällä en näköjään ollut huomannu ettei se julkassu. Pistän tän nyt sit vaan tällee myöhäs...

En oo vähään aikaan kirjottanu. Anteeks siitä.
Nyt vaan vähän kuulumisia.
Perjantai oli hyvä, n. 200kcal. Lauantai oli tosi huono ja sunnuntai vaan huono. Herkkuja en oo syöny silti yhtään. Ees jotain positiivista.
Tän viikon oon siis yksin kotona.
Eilen 87kcal (en oo varmaa ikinä laskenu noin tarkkaa!).
Tänään mun piti herätä ennen koulun alkua viideltä pyöräilemää kun sain vihdoin kilpapyörälle sellasen telineen et voi sisällä polkea.
Vitun laiska ku oon, jatkoin unia.
Okei, mä tarvin niitä kun en illalla saanu unta vaikka kuinka koitin.
Tänää sitte pyöräilen koulun jälkee ja illalla vielä.
Huomenna on tulossa kavereita kylään ja aiotaan ryypätä oikee kunnolla. Oisko siinä Pisang pullossa se reilu 1000kcal?
Hyi kamala.
Mut toivon siis tän itsenäisen viikon aikana pääseväni taas vauhtii, matkaa tosiaanki on, paino hipoo taas melko isoi lukui.
En kuitenkaa masennu, kyl tää täst!
ps. Mun jääkaapin sulku on ollu onnistunu, tän avulla vaan aina muistaa olla napsimatta! ;)

Isä on jokaisen pikkutytön sankari, mä oon tainnu kasvaa vihdoin isoks

Luin taannoin, että mun horoskooppimerkillä (kauris) on monesti hankaluuksia isän kanssa.

Mietin silloin, että mitä puppua.

Nykyään oon kuitenki alkanu uskomaa horoskooppien sanomii enemmän ku koskaa.

Mä vihaan sitä miestä.

Se tuntuu hirveeltä sanoa, mutta mä ihan oikeesti vihaan sitä.

Tänään sain taas kestää sen salajuopottelut.

Sehän on siis tipattomalla...

Sen lisäks että välttelen sitä kun en vaan kestä sitä kännissä, joudun välttelemää myös äitiä.

En haluu, että äiti kysyy multa, onko iskä juonu.

En vois valehella, mut en haluu et iskä suuttuis.

Tiiän, ettei tää oo iskän vika, sillä on murheita, mut silti.

Mä vaan vihaan sitä nykyään niin paljo.

Se tekee kipeetä.

Ps. Jotain positiivista:

Koeviikko ohi, eli ei huolta enää.

Tänää reilu 300kcal.

Ja ens viikko yksin kotona.

Aion teipata jääkaapin ja ruokakaapin ovet kiinni.

Where's my Mr. Big?

Tulin tänään kotiin tosi aikaseen kokeesta. 

Katoin viimiset pari jaksoa Sinkkuelämän kuudennesta kaudesta.

Sen jälkee muhun iski ihan tajuton haikeus.

En oikeen ees tiedä mihin.

Elämää. Ja rakkautee.

En tiiä, kuulostaa varmaan tosi tyhmältä.

Mut silti, kaipaan sitä tunnetta kun haluu tehä kaikkesa toisen puolesta.

Tai olis edes joku mihin pistää ittesä likoo.

Tahtoisin vaan lähtä jo maailmalle, New Yorkiin, Pariisiin, Roomaan.

Minne vaan.

Alottaa alusta. Työskennellä vaikka jossain kahvilassa.

Ja tavata sielä sen elämäni rakkauden.

Oon ihan toivoton romantikko.

Siks en vaan kestä olla yksin.

Itkettää kun tajuaa, että oon ihan samas tilanteessa ku kaks vuotta sitte.

Oon yksin.

Ja tuntuu, etten voi ikinä tavata ketää täältä mun kotikaupungista.

Pakko päästä jonnekki keikoille.

Sielä tapaa ihmisiä.

Toivottavasti.

Oon nyt siis aivan koukussa Sinkkuelämään.

Romantiikan lisäks se on maailman parasta thinspoa!

Oon nyt aivan ihastunu Carrieen. 

Sen vaatteet ja kroppa.

Jos joskus oon tollanen, niin voin olla tyytyväinen!

Kunhan höpisen

Dieetti ei sovi koeviikkoon.
Olin eilen kuolla väsymyksestä, ja siks aloin syömää. Tiiän, tekosyitä, taas. Mutta koulu on ollu mulle aina tärkee, kun se on ainoa asia jäljellä missä oon hyvä. Ja mitä varten mä yritän laihuttaa? Että voisin olla onnellinen ees joskus ja tiiän etten tulis ikinä sitä olemaa jos antaisin itteni repsahtaa koulun suhteen.

Eli aion siis syödä koeviikon ajan normaalisti.

Ja on tässä ihan ideaaki: oon viime viikon aikana ollu syömättä mitään herkkuja, joten enää ei tee edes mieli. Huomenna tulee täyteen viikko, joten uusi tavoite seuraavaks viikoks: ei leipää.
Nyt siis seuraavan viikon ajan saan syödä kokeiden takia periaatteessa miten vaan kunhan en syö herkkuja tai leipää. Voin viikon vierottaa itteeni leivästä ja syyä tilalla jotain muuta. Sitten oon toivottavasti päässy irti mun paheista ja voin alottaa ens keskiviikkona laihutuksen kunnolla.

Toivon niin että onnistuisin vihdoin... Naurettavaa yrittää aina vaan uudelleen vaikka aina epäonnistun. Toisaalta saan toivoa kun aattelen että keväällä olin yrittäny kans alottaa miljoona kertaa onnistumatta ja sitte bäm yks kerta se oliki menoa ja sain oikeasti painon alas. Ehkä se vielä tulee taas kun aika on oikea.

Ainiin ja hei oon saanut taas uusia lukijoita! Ihmeellistä että teitä on jo 10. Hassua. Mutta tervetuloa vaan ootte kaikki tosi tärkeitä!

Ja vielä lisäys että sori kun nyt on tosi tylsä teksti vaan kun näpyttelen kännykällä niin en saa tehtyä mitään hienoa. Halusin silti tulla vaan jakamaan ajatuksiani :)

Antakaa lomaa pliis

Mua väsyttää. Aivan saatanasti.
Mutten pysty nukkumaa.
En jaksanu tänää lukea ollenkaa filosofiaa tai enkkua, ja matikkaaki vaan pari laskua.
Ahistaa.
En halua olla huono.
En kuitenkaa oo nykyään hyvä enää missää.
En ees laihutuksessa.
Tuntuu että koko muu perhe on yhtäkkiä keksiny alkaa laihuttaa.
Miks ne pystyy siihin mut mä en?

Ja ainii, toinen isosisko on raskaana, niiden toka lapsi.
Ainut mitä pystyin ajattelee et kohta en oo enää se pullein sisko.
Voisinko olla enää kamalampi?

55,9kg

Otsikko kertoo..
Ihan hyvin on siis squeezy lähteny käyntiin, vaikka tänään söinki vähän ylimäärästä.
Ja jotenki tunnen oloni ihan törkeen isoks.
Eilen kaikki oli ihan hyvin, mut nyt tuntuu että tursuan kaikista vaatteista yli ällöttävänä ihrakasana.

Tuntuu kuitenki samalla, etten voi näännyttää itteeni totaalisesti just koeviikon aikana. Tänääki tuotti niin paljo vaikeuksia kokeisii luku kun ei ollu energiaa.. Enkä haluis olla huono... Haluisin onnistua ees jossain.

Mitä sitte vaikka koulu kärsiski jos vaan muuttuisin laihaks?

Squeeeeeeeez

Alotin tänään sen Squeezy-dieetin. 

Se juoma mitä siitä jauhosta tehdään, on aivan saatanan pahaa. 

Siks en oikeen viiti juua niin paljon ku pitäis.

No, aina vaa parempi. 

Ja nyt ei tarvi viikkoon syyä kotona ruokaa.

Dieetistä pitäis tulla n. 800 kcal päivässä.

Tän lisäks mun pitäis syyä koululounas "että saan tarpeeks kaloreita enkä herätä huomiota."

No, en siis luonnollisestikaa syö siellä.

Ja muutenki ton pakkauksen pitäis kestää 3 päivää, mut tehään systerin kans 2x3 päivää, koska siltä oli viimeiks jääny kolmesta päivästä tosi paljo yli tota jauhoo.

Eli siis jos nyt oon ymmärtäny oikein, pitäis tulla n. 400kcal päivässä miinus kaikki mitä en saa alas kurkusta.

Se on siis oikeesti tosi pahaa :D

Ja painosta sen verran, että tänään aamupaino oli 57,3. Se on ihan fine, kun pari viikkoa sitten se käväs jo 59:ssä, ja eilen illalla söin mahan ihan täyteen, eli toi oli nyt tän hetken "maksimipaino".

Toisaalt olis kiva olla koko tää dieetti loppuun ja sitte vasta mennä puntarille, mutten taida malttaa, vaan heti aamusta pakko taas mennä.

Muutenki toivon nyt että tää dieetti sais mut vähän taas panostamaa laihutukseen. Koska tää on niinku "luvallinen" ni ei tuu mitää repsahduksii ku porukat kerta maksanu 50e tollasest saakelin jauhosta.

Tässä on se hyvä, että viikossa kerkeen sitte vähän ehkä vierottumaa kaikesta ruuasta ni on helpompi jatkaa tän jälkeeki. Ja lisäks parin viikon päästä porukat on lähössä Italiaa viikoks ja jään yksin kotiin. Ja mitähän se meinaa? Paastoa. Tai oikeastaa pakko sanoa että nestepaastoa, koska alkoholia ikävä kyllä tulee varmaan pakostaki otettua viikon kätyn aikana :D Uus jakso kerkee siis just vaihtua, niin ei oo stressiä koulustakaa.

Ai että, nyt on jotenki tosi positivinen olo, kyl tää vielä tästä! ;)

I feel weak but happy

Eilinen oli mukavin päivä vähää aikaa.
Ostin ihanat saapikkaat, oli tankotanssitunti ja illalla oli bileet.
Sivistin itteeni ja join pullon vergiä kun en sitä aikasemmin oo maistanu.
Eikä se ees ollu niin paskaa ku sanotaa.

Söin eilisen aikana puolikkaan makkaran ja pari marmelaadii.
Joten viinast huolimatta kalorit ei ollu ihan törkeet.
Nyt on vaa vähän heikko olo.
Mut onnellinen.
Huomen taas juomaa.

Itseinho

Havahduin taas, kuinka paljon oon lihonu.

Miksei kaikki vaan voi olla niinku keväällä.

Silloin ku pystyin olee viikkoja ilman ahmimista.

Silloin ku pystyin heräämää joka aamu ennen koulua treenaamaa.

Silloin ku heitin kaikki aamu- ja iltapalat roskiin.

Silloin ku pakotin itteni tekemää kuntopiiriä kun olin joutunu syömää ylimääräsen omenan.

Silloin ku itkin ku exä koitti pakottaa syömää viinirypälettä.

Silloin ku en ostanu take away -kahveja koska kahviloissa ei oo rasvatonta maitoo.

Silloin ku olin laiha.

Nimetön

Mun piti tulla kertomaan, kuinka viimepostauksessa kertomani pääni sisäinen teinidraama on helpottanu. Ei se muija mitään aattele, ollaan ihan samalla tavalla kavereita kun ennenkin. Ja se mun "ihastuminen" nyt vaan oli joku päähänpisto.

 

Vaan mitä tapahtui sitten.

Näin yöllä unta tästä jäbästä... Siis ei mitään likasta mutta silti. Näin unta että kerranki joku välitti musta. Ja mulla on niin ikävä sitä tunnetta. Sen lisäks kuuntelin tänään ku se jäbä kerto kuinka sitä taas ärsyttää se muija kun oli ollu joku pieni kränä.

 

Mut miks tän pitää tapahtuu? Mun pään sisällä mä revin meijän kaveriporukkaa hajalle näillä mun ajatuksilla, vaikkei ulkopuolella kukaa tietenkää tiiä näistä mitään. Huono omatunto valtaa pakostaki. En vaan haluu että kellekkään tulis paha mieli, vaikka näitten mun ajatusten takia mä olen loppupeleissä se joka kärsii. No, omapahan on vikani. En vaan enää tiiä mitä saan ajatella ja mitä en.

 

 

Ja kuitenki pahinta tässä ei sinänsä ole toi draama, vaan se, että kaikki tää saa mut taas muistamaa kuinka yksin mä oon. Haluun vaa jonku joka sulkis syliisä ja helpottais oloo jo pelkällä läsnäolollaa. Tai vaikkei se ihminen olis just nyt tässä, helpottais tietää että jossain edes ois joku joka ymmärtää ja suojelee. En tiiä monta kertaa oon sanonu tän saman, mut mä en pärjää yksin.

 

Ps. paino junnailee nyt sielä 55-56kg viikonlopun helvetillisen mätön takia, vaikka nyt on kyllä sen suhteen ihan ok fiilis muuten. Vaikka peilistä kattooki merimakkara niin en vaan jotenki jaksa aatella sitä nyt.

My heart is a bitch

Mä en tiiä miten oon joutunu tähän tilanteesee, mut nykyään kouluun meneminen vaatii ihan törkeitä ponnisteluja. Siis minä, joka oon aina rakastanu kouluu.

Nykyään vaan tuntuu ettei jaksais edes mennä, kun en millään selviä siitä työmäärästä, minkä oon itelleni haalinu... Jos on näin toivoton olo sen suhteen, alkaa miettimään, mitä järkeä edes yrittää?

Ja sitte on toinenki juttu mikä koulussa mättää... Ja se ei oo yksinkertanen.

Koitan nyt kuitenki selittää tän, koska mun on pakko saada purettua ajatuksia.

Meidän kaveriporukassa on pari, jotka on ollu yhessä jonku 2 vuotta. Molemmat on mukavia ja ollaan exän kanssa hengattu noiden kahen kans ymsyms. Kuitenki ollaa tän jäbän kanssa parempia kavereita, ihan kun vaan on samoja mielenkiinnon kohteita.

Pari viikkoa sitte niissä meillä pidetyissä maanantaibileissä kun mentiin saunaan niin tää muija oli ainut joka ei tullu, ja en tiiä mistä repäsin sen, mutta mua alko ahistamaa ettei se vaan luule että yrittäisin sitä jätkää. Ja siis saunottiin sen kanssa pitempään ku muut koska kännissä purettiin omia murheita toisillemme hyvinki avoimesti. Teki hyvää kun joku kuunteli.

Tän tapauksen jälkeen mulla on ollu koko ajan sellanen olo että se muija luulee nyt jotain, vaikka se vaikuttaa ihan samanlaiselta mulle ku aikasemminki. Ehkä se oon vaan minä joka kuvittelee.

Mutta silti, en voi olla koulussa ilman että ahistaa tämä asia.

Tai siis silloin ku oon sen jäbän kanssa kahestaan niin on kivaa, koska se tuntuu olevan ainoa jota oikeesti kiinnostaa onko mulla kaikki hyvin.

Mut heti kun se muija tulee paikalle, tuntuu ihan ku tekisin jotain väärin.

Ja pahinta on se, että kun aloin aattelee etten sais, niin oon tainnu vähän ihastua tähän jäbään.

Miks mä oon tällänen?

Tunnen itteni ihan lutkaks jo näitten ajatusteni takia.

En haluu kellekkään mitään pahaa, joten enkö vois vaan jättää koulun kesken ja jäädä kotii peiton alle?

54,0 kg

En syöny eilen mitään.

Tänään oksensin aamukahvit ja lähin ekan tunnin jälkee koulusta.

On vaan vitun paska olo.

Sanoin porukoille et oon kipee ja oksettaa, 

eli ehkei ne ihmettele jos en syö ruokaa paljoo..

Paitsi että nyt en saa treenata..

Helvetin läski mitä oot tehny

Elin viikonlopun niinku normaali ihminen (herkkulakossa).
Söin, urheilin, tein juttuja.
Tänään vaaka näytti saatanallista aamupainoa. 56,8.
Mun on pakko alkaa käymää vaa'alla joka aamu, koska tiiän jääväni koukkuu pienenevää lukuu.
4kk jouluun ja synttäreihin.
-15kg
Onnistuuko?

Uskallanko?

Mä leikin kuurupiiloa.
Toisaalta mä haluisin että ne löytäis mut,
mutten silti uskalla kiljasta.
Tiiän että ne satuttaa mua,
eikä päästä enää pakoon.
Mut silti joku käskee mua kurkistamaa nurkan takaa.
Tällä kertaa mä annan niitten viedä mut.

Voisinko mä vaan juoda ja kadota?

Porukat on huomiseen asti Tampereella, joten jäin pariks päiväks yksin.

Kutsuin eilen kavereita kylää ja saunottii ja dokattii porukalla.

En syöny päivässä mitää muuta ku pullon Pisangia.

Tänää sitte söin senki eestä, mutten jotenki osaa ees tuntee huonoo omatuntoo.

En vaan nykyään uskalla nääntyä.

Kyse ei oo nälästä.

Se ei oo mieliteoista.

Kyse on siitä heikosta olosta, joka huutaa energiaa.

Ja tässä mä taas oon.

Nimetön

Olin tänään koulussa kaheksasta neljään, enkä syöny mitään sinä aikana.

Koulussa se vaan on niin helppoa...

Kotiin tultua söin ehkä ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen niinku ennenki.

Söin ruokaa ja iltapalan, myös jälkkäriä/herkkua, mutten ahminu ollenkaan.

En muista koska oisin ollu viimeiks menossa nukkumaan näin, ettei oo nälkä tai ähky.

Mut en silti osaa olla tyytyväinen. Katoin nimittäin peiliin.

Huomenna on kympin aamu.

Meinasin melkein etten lähtis lenkille.

Idiootti.

Joten laitoin kellon aikasemmaksi soimaa, pakko saada läskit liikkumaa.

Mut toisaalta en oikeen enää tiiä miten suhtautua itteeni ja elämään.

En tiiä mitä mä haluan.

Tai no, tätä:

I feel so alone again

Tiiättekö sen tunteen, kun kattoo ympärilleen,

ja kaikki keitä näät, on kauniimpia

onnellisempia,

laihempia kun sä?

Eilinen Serena päivä oli yhtä helvettiä.

Näin muutaman täydellisen kropan.

Niitten vieressä seiso aina täydellinen miehen kroppa.

Ja mä olin yksin.

Mut se mikä teki kipeetä, oli tajuta, että myös kaikki ne "ei-täydelliset" kropat

näytti paremmilta ku minä.

Kaikki tää pisti mut taas miettimää itteeni.

Vuos sitte olin Serenassa exän kanssa, enkä mä silloin ajatellu näin.

Olin oikeesti onnellinen ja mulla oli sielä hauskaa.

En mä oikeen tiiä mihin mä tällä pyrin, mut exän aatteleminen saa mut aina tuntemaa itteni tosi yksinäiseks. Kun erottii kesän alussa, aattelin vaan että elämä on nyt hetken "tauolla". Kohta mä löytäisin jonku uuden ja voisin taas jatkaa onnellista elämää. Tottakai mä löytäisin elämänkumppanin täs iässä, ihan ku molemmat siskotki. 

Mut sitte ku alan ajattelemaa, maailma on täynnä nelikymppisiä sinkkunaisia, jotka ettii epätoivosesti jotain. Mitä jos mä jään sellaseks? 

Inhoon olla yksin.

Näin toissayönä unta että ihastuin.

Enkö vois vaan nukkua ja toivoa että nään unta uudestaan?

Tää postaus oli nyt ihan päätön, mutta halusin vaan päästä valittamaa oloani johonki, anteeks siitä.

Nimetön

Istun autossa.

Matkalla Serenaa.

Tekis mieli itkeä. Tän piti olla kivaa.

Nyt vaa inhottaa ajatuski uikkareissa koko päivän ajan.

Maha on ihan turvonnu.

Enkä nää enää ees mun solisluita.

Nimetön

Mä löydän itteni taas umpikujasta.

Pohjimmiltani mä oon nyt ihan tyytyväinen omaa kroppaani.

"Vähän rasvaa pois tuolta ja tuolta niin olis hyvä."

Miks mä silti skippaan aamupalan ja lounaan?

Mä en enää osaa olla normaali...

Jos lopetan "laihutuksen", paisun ihrakasaks.

Lauantaina olis lähtö Serenaa.... 

Pakko olla syömättä liikaa ennen sitä.

JOTEN, kirjotan omat säännöt nyt tähän ylös.

Näillä pitää pystyä olemaa ainaki koulun alkuu asti, sitte alkaa erimeiningit ja kunnon painonpudotus.

1. Kielletyt:

- piparit/keksit (mun kompastuskivi)

- jäätelö (niinku tämäki)

- karkit, sipsit, popcorn yms.

- mehut, limsat (alle 10kcal/100ml sallittu)

- leivonnaiset

- leipä

- juustot

- roskaruoka

2. Mikään ruoka ei saa mennä sormista suuhun, vaan haarukalla/lusikalla ainoostaan.

3. Jos tekee mieli syödä, on ensin juotava kahvit, ja sitte mietittävä uudestaa.

4. Joka päivä vähintään 1h liikuntaa.

Tarviin teidän apua!

Elikkä nyt siitä paastosta,

en saa tänään skipattua ruokaa, tai menis niin vaikeeks etten jaksa nyt.

Eli paasto jää noin 50 tuntiseksi.

No, ei se mitään.

Ja siis sitten niitä mielipiteitä,

kannattaako pitää ihan "kunnon" vesipaasto, vai sallia tee ja kahvi?

Entä tupakka?

Kun oon lukenu että vesipaasto puhdistaa kehoa kuona-aineista, niin olis kiva kokeilla ihan tolleen, mut toisaalta en tiiä. 

Mitä te ootte mieltä?

Olisin hyvin hyvin kiitollinen jos joku viitsis sanoa juuta tai jaata, koska itelläni ei oo vielä kokemusta tälläsistä paastoista.

New start (again)

Kotiuduin siis eilen Pietarin reissulta, ja eilisen syömiset taas mahd vähän, niinkuin lupasin.

Reissussa tuli syötyä ihan törkeesti, ylläri sinänsä, mutten jaksanu ees välittää koko jutusta.

Tiesin, että keskiviikkona se kaikki on takana.

Ja mä pidin lupaukseni.

Paino oli aamulla 54,4 eli syömisistä huolimatta se on pysyny kuitenki mun "omissa" lukemissa. 

Nyt ei oo enää mitää tollasia reissuja tai muitakaa tekosyitä syömiselle, joten eiköhän anneta (rasvan) palaa! 

Porukat on viikonlopun mökillä, joten pääsen kokeilemaa ekaa kertaa oikeesti vesipaastoa. Jos saan huomenna skipattua yhteisen ruuan ennen niitten lähtöä, saisin oltua huomisen, lauantain ja ainaki ihan iltaan asti sunnuntainki syömättä. En oo ikinä ollu noin pitkään syömättä, joten ajatus jännittää, mut toisaalta tiiän etten voi antaa itteni lipsuu ku kerranki on tollasee mahollisuus.

Ens viikko onki sitte vähän erilainen: alotetaan systerin kanssa Squeezy diet, joka on siis viikon mittanen, urheilijoille tarkotettu pikadieetti. Se siis säästää lihaksia ja polttaa rasvaa. Kaloreita siinä tulee enemmän kun mulle normisti laihduttaessa, mut siinä pitäis lähtee viikossa jopa 3 kiloo. Ja hyvää tässä on se, ettei tarvi salailla porukoilta mitään, kun teen tän niinku systerin tueksi, että se jaksaa. 

Ihmettelin kyl ihan hirveesti et miten ne suostu et alotan jonku tollasen, jos ne on ollu huolissaa mun syömisistä. No, saavatpahan nähä vielä että ihan syystä.

Alottaessani kirjottamaa tätä postausta, aattelin tekeväni jonku hitonmoisen angstipostauksen ku on vähän sellanen olo, mut tästä tuliki yllättävän positiivinen, ja omaki olo parani! Kun vaan ois vielä hyvä keliki ni jaksais lähtä lenkille!

Katteettomia lupauksia

Eilen en syönyt. Tänään söin paljon. 

Huomenna on helppo olla syömättä, kun en oo koko päivään kotona.

Jokatoinen päivä. 

Miksen vaan osaa olla syömättä joka päivä?

Huomenna oon siis lähössä systerin perheen kanssa Pietariin. Tullaan keskiviikkona takasin.

Huomenna pystyn olemaan vähillä ruuilla, mutta tiistaina meille on varattu laivaan buffet aamupala, ja maissakin vaikee välttää syömistä...

Mut keskiviikkona otan itteeni niskasta kiinni. Lupaan sen teille. 

Lupaan sen itelleni.

I'm confused!

Oon ihan hukassa.

Oon kerinny nyt tän parin päivän aikana olla syömättä, syödä paljo, syödä terveellisesti ja treenata liikaa ja normaalisti. En vaan enää tiiä mitä haluun.

Mun ajatukset on menny suunnilleen näin:

"En vaan enää jaksa olla syömättä. Mun kuntoki on vaa huonontunu. Ja lihakset hävinny. Tullu läskiä tilalle. Nyt mä alan elää terveellisesti! Treenaan paljo mut syön myös. Joo, niin mä teen ja tiputan painoo pikkuhiljaa. Mut jos kerta treenaan hyvin ni voisin lähtä ens kesään johonki kisaa, vetäisin jonku ylipitkän matkan ni voisin olla tyytyväin itteeni (kestävyyslajista kyse, en kerro enempää kun pelkään tunnistamista). Mut toisaalta en vois ikinä saada yhtä hyvää aikaa ku isommat systerit. Eikä se läpi maalii pääsy ois ees niin hieno juttu ku systeri menny useesti noit pitkii kisoi.... Mä en pärjää niille ikinä urheilussa... Missä mä voisin olla niitä parempi?? No, ainaki mä voisin olla niitä laihempi. Kaikessa mä jään niitten varjoo, mut jos mä painaisin 10 kiloo vähemmän ni mut huomattais."

Ja tässä sitä taas ollaa... 

Jätänkö huomenna kokonaa syömättä?

En vaan jaksa enää tätä syön-ensyö-syön-ensyö.

En enää usko itteeni ollenkaa...

En tiiä enää mistää mitää.

Paitsi sen, että ku katon peilii, nään vaa jotain ällöttävää.

Nyt mulla tuli taas olo, että voi kun voisin hävitä.

Ottaa tärkeimmät kamat ja vaan lähteä.

Saan palkanki kohta, mihin asti pääsisin?

Mitä siitä seurais?

Jos mulla vaan olis pokkaa...

I don't know where I'm going, but I can't wait to get there, 
All I know is, I'm just going

 I ran away from home last night, gone forever 
I was running for my life 
And I've heard the words of what I should be
 Live, Work, Die, I am the orphan of the night 

Take me down, I'm coming home, 
the road to ruins Inside the pleasure dome 
Take me down, I'm coming home, 
arena of pleasures Where I belong 

I'm in the eye of my rage, where no hurricane dies 
I'm in the eye of my rage, where the hurricane lies
 Oh, a storm's in my eyes 
And like the beast that's in my soul, I'm the restless child 
Ah mama, I'm running for my life 

I was sixteen going nowhere, will I see seventeen alive
 And I was running from the nightmare
 I stand at the promised land with fire in my eyes 

I'm at the crossroad of my destiny and desire 
Oh, God, what will I be 
And my obsession is the gasoline to feed my fire 
Oh it's burning in me 

Don't waste the tears on my wasted years 
Mama I'm outta here 

Sorry, but have you seen my friend?

Tänään oli aamulla niin paska olo, että soitin töihin että oon kipeenä...

En jaksanu käydä ees aamutupakalla.

Jotenkin päivä kuitenki alko piristymään, kun sai vaan olla ja syödä.

Käytiin systerin kanssa mäkissä.

Silti jotenkin nyt illalla joku alkaa taas painamaan mun katsetta alas.

Toisaalta mä tykkään siitä.

Masentuneisuudessa ei oo mitään hohdokasta, mut silti se tuntuu ku lämmin musta peitto laskettais päälle suojaamaa maailmalta.

Tahtoisin sen taas kunnolla päälleni.

Luin mun keväällä kirjottamaa päiväkirjaa.

Sain siitä jotenki innostusta, miksen pystyis nyt olemaa samanlainen ku silloin?

En tiiä mihin mun kalorikammo on hävinny.

Joku tossa synkässä ja sairaassa vihkossa vaan viehättää.

Silloin mulla oli sen mustan peiton lisäks sielä alla mukana ystävä.

Sen nimi oli Ana.

Ja musta tuntuu, että mä haluisin taas tavata sen.

Another failure

Vituiks se meni tääki päivä..

En vaan kertakaikkiaan ymmärrä itteeni.

En tänään kuitenkaa ahminu vaan "söin paljon".

Mitä väliä sillä kuitenkaa on, liikaa joka tapauksessa...

En oikeen ees jaksa ajatella huomista.

Ei mulla oikeen oo enää ees mitään "syytä" laihuttaa, Pörröllä on kuulemma juttua jonkun 8 vuotta sitä vanhemman muijan kanssa. Mihin se sen ujous nyt muka hävis?

Eli syy ei koskaan ollu sen ujoudessa, vaan mussa.

So now I know...

Naurattaa, kun äiti tuli sanomaan että "sulla on kyllä ihan anorektisia oireita", samalla kun istuin jäätelöpuikko kädessä ja pipari toisessa sohvalla maha pömpöllään kattomassa telkkaria.

Syömishäiriöitä oon nyt tutkinu jonki verran ja alan oikeesti epäilemään itelläni jonki sortin ahmimishäiriötä. Siltä tää alkaa vaikuttaa..

En silti haluais sanoa kellekkään mitään, koska toivon että saisin vielä laihutusvaihteen kunnolla päälle... 

Täl hetkellä ootan vaan että koulut alkais taas, silloin on jotenkin helpompi saada itteään niskasta kiinni, kun saa pidettyä itsensä kiireisenä. Ehkä vika on tosiaankin tässä kesässä, liian paljon aikaa, liikaa ruokaa saatavilla.

Ehkä se on vaan toiveajattelua, oikeesti oon vaan niin vitun heikko etten pysty olemaa viikkookaan syömättä mitään paskaa...

Tekis vaan mieli mennä ulos, kävellä lammelle ja kastaa jalat veteen.

Polttaa tupakka ja ottaa pari unipilleriä, nukkua aamuun asti ja herätä ehkä joskus.

Mutten voi, koska huomenna on töitä... En jaksa enää.