Another failure

Vituiks se meni tääki päivä..

En vaan kertakaikkiaan ymmärrä itteeni.

En tänään kuitenkaa ahminu vaan "söin paljon".

Mitä väliä sillä kuitenkaa on, liikaa joka tapauksessa...

En oikeen ees jaksa ajatella huomista.

Ei mulla oikeen oo enää ees mitään "syytä" laihuttaa, Pörröllä on kuulemma juttua jonkun 8 vuotta sitä vanhemman muijan kanssa. Mihin se sen ujous nyt muka hävis?

Eli syy ei koskaan ollu sen ujoudessa, vaan mussa.

So now I know...

Naurattaa, kun äiti tuli sanomaan että "sulla on kyllä ihan anorektisia oireita", samalla kun istuin jäätelöpuikko kädessä ja pipari toisessa sohvalla maha pömpöllään kattomassa telkkaria.

Syömishäiriöitä oon nyt tutkinu jonki verran ja alan oikeesti epäilemään itelläni jonki sortin ahmimishäiriötä. Siltä tää alkaa vaikuttaa..

En silti haluais sanoa kellekkään mitään, koska toivon että saisin vielä laihutusvaihteen kunnolla päälle... 

Täl hetkellä ootan vaan että koulut alkais taas, silloin on jotenkin helpompi saada itteään niskasta kiinni, kun saa pidettyä itsensä kiireisenä. Ehkä vika on tosiaankin tässä kesässä, liian paljon aikaa, liikaa ruokaa saatavilla.

Ehkä se on vaan toiveajattelua, oikeesti oon vaan niin vitun heikko etten pysty olemaa viikkookaan syömättä mitään paskaa...

Tekis vaan mieli mennä ulos, kävellä lammelle ja kastaa jalat veteen.

Polttaa tupakka ja ottaa pari unipilleriä, nukkua aamuun asti ja herätä ehkä joskus.

Mutten voi, koska huomenna on töitä... En jaksa enää.